monta päivää on mennyt siitä, kun viimeksi jaksoin edes ajatella bloggailua. Yleinen ja yhtäläinen potutus kera maximaalisen väsymyksen on pitänyt huolen päivistäni.
Nyt kyyköttää uusi Piällysmiäs selkäni takana nakuttelemassa - ja kas, siinäpä vasta aihe joka sopivissa suhteissa muutamaan muuhun yksityiskohtaan (esim. herrakerho) sekoitettuna aiheuttaa kasvavaa päänsärkyä ja potutuksen lisääntymistä. Tunnustan: jos joku hihasta nykäisten kutsuisi toisenlaisiin hommiin, lähtisin riemusta kiljuen.
Eikä tämä työ silti mitään täyttä tuskaa ole. Kunhan kuupattaa.

Kisulaisen piti päästä piuhojen solmintaan: murroikä on alkanut vaivata Viirulaista.
Pääsimme eläinlääkäriin asti. Lääkäri tuikkasi piikin niskaan ja Viiru nukahti niille sijoilleen, seisoville tassuilleen.
Menin ulos huoneesta. Eläinlääkäri naksutteli saksiaan.
Ja tuli hetken kuluttua hyvin hyvin vakavan näköisenä luokseni.
Valuvikaiselta Viirulaiselta löytyi navan alta vain yksi surkean pieni rusina. Toinen pompula uinailee jossain vatsaontelon syvyyksissä. Tiedossa reilun viikon päästä huomattavasti suurempi operaatio pitkine toipumisaikoineen.
Leeviä nukutuksesta heräilevä Viirulainen huolestutti kovasti. Yön pimeydessä isokissa hiippaili päälleni hellyydenkipeänä kertomaan että onpas merkillinen ja hoippuvainen tuo pikkukisu. (ja voin vakuuttaa että kymmenen kiloa huolestunutta ja hellää kissaa pitää hereillä sikeäunisempaakin ihmistä kuin minä!)

**

Kimulit odottavat joulua. Pikkusisko on nykyään Pikkutonttu, joka hiippailee. (ja perässä seuraavat Tahna-pupu ja Ukki-bokseri)
Minä stressaan joulua. Pitäisi pitäisi pitäisi.
Ja haluaisin.
Pitäisi pitäisi pitäisi siivota. Leipoa. Järjestää. Kehittää Jaakko-tontun joulukalenteri.
Haluaisin tehdä lapsille hyvän ihanan punaisen ja kultaisen joulun.
Kynttilöitä.
Lämpöä.
Joulutoimikunta on kokoontunut pariin kertaan. Koska vastustamme minuuttiaikataulua ja traditioihin juuttumista, olemme laatineet minuuttiaikataulun ja listanneet kaikki ne herkut, joista olemme pitäneet aina aikaisempinakin vuosina. Joulutoimikunnan päätöksen mukaan kokoonnumme meille syömään ja juhlimaan.

**

Isoveli on todellisessa ahmimisiässä. Kirjastossa visiteerataan vähintään kerran viikossa. Ja napero istuu nenä kiinni kirjassa lähes tauotta.
Sormusten herraa luemme edelleen ääneen. Napero eläytyy täydestä sydämestään: kannustaa, huokailee ja hurraa. Istuu silmät suurina ja mustina surullisissa kohdissa. Lähes pidättää hengitystään jännittävissä.

**

Piällysmiäs kinaa puhelimessa. Seinät kajaavat. Luurista kuuluu kimeä kipakka ääni tänne asti. Joudun seuraamaan keskustelua melkein sanasta sanaan.