Melkein kaffepaussi.
Metka juttu: vieläkin eväiden valinta työpäivää varten on jotekin tosi tärkeä juttu. Olen ihan lapsellisen innostunut eväistä. Eväät ovat erikoisuutta. Eväät ovat hauskaa. Toisinaan eväät ovat päivän kohokohta. Verstaan uudessa osoitteessa on paljon hyviä puolia: vastapäätä ei ole sairaankallista leipomoa, johon kantaa kaikki vähäiset palkkarahani. Ei.
Vastapäätä on pikkuriikkinen kebaberia, jonka annin testasin eilen. Tulipa koettua kebabräjähdys. Vaikka uhreja ei tullut - edes housuille ei läikkynyt - ei näky ollut kaunis. Eikä maku mitenkään erityinen. En siis ohjaa palkkaani suoraan kebaberiaan.
Muutaman oven päässä on pikkuriikkinen kotileipomo, jossa on päätähuumaava kotoisen leivonnan tuoksu. Mutta tuotteet ovat kerran toisensa jälkeen olleet pettymyksiä. Olen ostanut sellaisen, tällaisen ja tuollaisen täytetyn leivän, ja tullut siihen tulokseen, että heidän hiivataikinassaan on jokin maku, joka ei miellytä. Makeita pullia en vielä ole testannut - mutta jos kotileipää kaipaan evääksi, tuon sitä sovinnolla kotoa. (minähän leivon parhaat leivät, kyllä sen kaikki tietävät.) (Tai ainakin minä tiedän)
Tavoitteenani on harrastaa arkihyötyliikuntaa ja kävellä keskustasta verstaalle. Matkan varrella on ihan tavallinen kauppa, josta saan näppärästi haettua eväksiä sellaisina päivinä, jolloin en jostain syystä saa niitä raavittua kasaan kotosalta. Ja millaista hienoutta tuo eväiden valinta onkaan! Voi miettiä, ottaako sellaisen kivan sinkkuhenkisen kolmioleivän, joka on söpössä paketissa. Tai muhkean patonginpuolikkaan? Ja millaisen jogurtin tai viilin ottaisi, vai olisiko ihan lepsu ja lipsu ja ottaisikin jonkun makean vanukkaan tai rahkan? Ja millä täydentää eväsvalikoimaa tervehenkisen näköiseksi? Olen ihan liikuttunut omasta puolestani: miten tässä pienessä elämässäni silkka niin arkinen asia kuin eväiden valinta, kertoo sisäisestä vapaudenkaipuustani (sinkkuleipä) tai tunnollisesta terveysvaalijasta (hedelmätiski) tai kapinallisuudesta (vanukas).
Tässä minä menen, menevät pikkuiset eväät pikkuisessa pussissa, näytän ehkä hohdokkaalta citysinkulta tai salaperäiseltä naiselta muuten vain, eikä kukaan aavista lainkaan, että normaalisti kannan kaupasta kotiin ainakin kahdeksan kassillista ruokaa. (salamyhkäistä salaisen agentin naurua).

On kai sekin syy käydä töissä: että saa syödä eväitä.
Suuri paljastus - voitte vapaasti pohtia millaisissa tunnelmissa nämä tänään on valittu: omppu ja bansku, voisarvi, mustikka-vadelmajogurttia.

**

Naperoilla on metka päivä tänään: Isoveli entisine eskarikavereineen vierailee tänään vanhassa päiväkodissaan leipomassa. Kaikki kolme pientä possukkaa saman katon alla!
Taidan liikuttua siitäkin pikkuisen.