Jostain omituisesta syystä päätin eilen olla oikein hyvä etukäteissuunnittelija ja etukäteissuunnitella perheen jouluherkkuja. Joulutoimikunta on tietysti jo kokoontunut ja suunnitellut joulupäivällisen tarjottavat, ne perinteiset. Nyt ohjelmistossa oli sellainen yleinen naposteltava ja muu herkku. Ja koska ajoittain sallin perheessä toteutettavan demokratiaa, kutsuin myös naperot osallistumaan jouluherkkutoivelistan suunnitteluun.
Varauduin henkisesti siihen, että listaan kirjataan "karkkia, karkkia ja vielä lisää karkkia".

Joulupäivän aamiaiselle lapset tilasivat aamusarvia. Ja niitä muroja, joita en suostu ostamaan tavallisesti, koska ostan vain sydänmerkittyjä muroja.
Yhteiseen herkkupöytään tilattiin
"sitä hyvä juustoa mitä me maistettiin mummin luona";
"niitä neliskulmaisia kuivattuja hedelmiä, varsinkin kookosta koska kun sitä imeskelee poskessa, se tuntuu ihan kookokselta";
"sellasia lihapasteijoita";
"niitä avattavia suolasia cashew-pähkinöitä ja tavalliset mantelitkin menee" 
"jos te kerran saatte pähkinöitä, pitää mulle olla jotain vaikka rusinoita";
"päärynöitä, omenoita ja mandariineja" 
"sit sellaisia minimandariineja" (?)
"paljon viinirypäleitä"
"suklaapähkinöitä ja jogurttirusinoita"
"kettukarkkeja"
"vois olla jotain suklaatakin, ihan mitä vaan"
Olen mykistynyt siitä, kuinka laaja on kauhukolmikon herkuttelukäsitys. Kertakaikkisen mykistynyt.
Pikkusisko pääsi muistikirjaani käsiksi vähän myöhemmin ja lisäsi listaan vielä "louluvini, joku liha, joululiha, joulusipuli"

*

Olen siivoillut laiskanlaisesti. Kohta edessä on epäperinteinen itsenäisyyskävely. Sen jälkeen katselemme kuinka kansakunnan kerma vatkaa käsiään.

*

Miksi tilastot väittävät että naamakirjassa on viittaus tai linkki blogiini?