kauhistus! Päivä on jo näin pitkällä, enkä vielä ole blogannut yhtään. Kaikkien harhakäsitysten yleiseksi välttämiseksi on tunnustettava, etten ole töitäkään yhtään sen ahkerammin tehnyt...
Mitä nyt vähän Hanskamateriaalin kanssa hikoillut ja jotain sellaista.

*

Aamulla töihin tahkoillessani mielessäni pyöri satajayksi asiaa, joista voisin kirjoittaa. Arvatkaas ovatko ne kadonneet taivaan tuuliin tämän päivän mittaan?
Jotain piti sanomani addiktoitumisesta, mutta en enää muista, mihin olen addiktoitunut tai ollut addiktoitumatta. Jotain muuta piti sanomani shoppailusta ja rahankäytöstä, mutta koska en käytä rahaa enkä shoppaile muutoin kuin pakon edessä (=lähes päivittäin!), en muista mitä piti siitäkään sanomani.
En muista sitäkään mitä kaupasta pitäisi tänään tuoda (luultavasti ruokaa), en sitä mitä olemme illan kuvioista sopineet.
Ainoa lopputulema asiasta lienee se, että ajatukseni ovat vauhdin hurmassa ah niin railakkaasti tuulettuneet. Tai sitten olen lannistunut lopullisesti Hanskamateriaalin edessä.

Ei tämä nyt sentään vielä voi mitään varhaisdementiaa olla. Eihän?