kyllä voi päivä moneen kertaan mennä pilalle. Varsinkin sunnuntai.
1) kun lapset heräävät aamulla ennen kuutta. Vaikka niitä pitää arkisin kiskoa ylös sängyistään kolme varttia myöhemmin.
Miten se voi olla mahdollista?

2) kun yksi niistä alkaa silloin ennen kuutta oksentaa. Sänkyyn.
(tietysti! Onko oksennukselle mitään muuta paikkaa?)

3) kun herää ennen kuutta sunnuntaiaamuna siihen että koko lapsilauma on ylhäällä ja yksi oksentaa sänkyyn ja tajuaa että voi rähmänroikale, olisin voinut nukkua vielä puoli tuntia ennen kuin pitää nousta ja lähteä töihin.

4) kun herää ennen kuutta jne., ja huomaa että viikonloppulehden tilaus on loppunut juuri tänä aamuna ja on siis kulutettava se ylimääräinen puolituntinen jonka olisi voinut torkkua sen sijaan että herää ennen kuutta jne.

5) joutuu menemään töihin ja teeskentelemään hyväntuulista ja asiakaspalveluhenkistä ja kevyesti flirttailevaa vaikka on herännyt ennen kuutta jne, ja sen lisäksi täytyy kuunnella herrakerhon tilityksiä viime päivien itseaiheutetusta maailman pölöimmästä kriisistä.

...ja se oli vasta aamu!

Kotiin tultua yksi oli edelleen kipeähkö.
Se kylläkin tokeni vähän liiankin hyvin saatuaan limua. Ei se tarhaan halua huomenna mennä, mutta iso itku tuli siitä kun ei päässyt kaverin luo leikkimään.

Ja pilallemeno eikun jatkuu vain:

seuraava sairastuu, yksi väittää kännykän hajonneen ja lastenhuone näyttää sotatoimialueelta.

Koska päivä oli jo valmiiksi pilalla, vyötin itseni ja syöksyin raivaamaan lastenhuonetta.
Se hyvä puoli varhain alkaneessa ja jo valmiiksi pilalle menneessä viikonlopussa on, että massiivinen siivous-ja-huonekalujärjestely-operaatio tuntuu jollain omituisen masokistisella tavalla melkein mukavalta ja tyydyttävältä.
Ja lastenhuone on nykyään suhteellisen siisti, kalusteet eri tavalla ja ainakin jätesäkillinen sälää ja roipetta on ulkoistettu. Ja päivää on aina vain jäljellä.
Että jotain hyvää sitten kuitenkin.

Paitsi että ei pohjallakaan niin kovin onnistuneita päiviä ole ollut: olemme kaikki käyneet läpi oudon vatsataudin, olen ollut viikonloppuna molempina aamuina töissä ja herrakerhossa kuohuu kuin noidan soppakattilassa.
Mutta hei, se lastenhuone ainakin on siisti.