ruokatauko häämöttää horisontissa (meinasin ensin kirjoittaa horiskossa). Kävin nyysimässä eväspussistani jo ompun ja rouskutin sen.

Muistinpa yhtäkkiä Fedja-sedän, kissan ja koiran. (ei olisi ollut niin väliksi muistaa, mutta muistin silti). Kun tuli talvi ja kylmä, Fedja-setä tilasi aurinkofysiikan laitokselta pienen kotiauringon kattoon laitettavaksi, ja makasi sitten matolla ottamassa kotiaurinkoa.
Olisipa aika kätevä viritelmä: lämmittäisi ja lohduttaisi, valaisisi. Voisin maata vaikka raidallisella räsymatolla lattialla ja lämmitää selkäpuolta kuin tulen lähellä torkkuva kissa.

**

Lähdimme eilen ex tempore naperoiden kanssa uimaan. Vielä bussipysäkillä kävimme surrealistista väittelyä siitä, mihin uimahalliin menemme ja miksi. Pikkusisko alko heti altaassa palella ja kimuli oli muutenkin jännittynyt.
Illalla rasvailin lapsia. Isoveli inhoaa syvästi rasvausta, ja tarvitsee sitä kaikkein eniten. Pikkusiskon selkänikamat näkyivät selvääkin selvemmin, terävinä kohoumina.
Uskalsin vihdoinkin sanoa ääneen - kun varasin neuvola-aikaa tytölle - olen huolissani hänen painostaan. Vaikka tyttö on terve ja tarmokas, hän on niin pieni, niin pieni. Ja kronkeloi nykyään jo tutuistakin ruuista. Neuvolantäti ehdotti, että voidaan ehkä laittaa lähete ravintoasiantuntijalle. Katsotaan, mitä lääkäri sanoo. Vielä pari viikkoa aikaa täyttää typykkää.

**

Huomenna on kulunut kolme vuotta siitä, kun nuorimmaiseni nykäistiin tähän maailmaan.