Lapset palasivat eilen leireiltään: isot olivat ihan oikeasti leireilemässä, ja Pikkusisko oli mummilassa hemmoteltavana, perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään.
Siihen voisi melkein tottua.
Paitsi että kotona oli liian hiljaista, pikkukisusta tuli levoton kun kaverit puuttuivat, eikä minulla ollut mitään tekemistä.
Tekemättömyydessä on tietysti omat, yleelliset puolensa: hiljaisuuden suuri nautinto, lupa syödä kerralla neljä riviä suklaatia (ähky!! yök, ei enää koskaan!) ja katsoa telkkaria vaikka kuinka paljon.
Miten erilaista onkaan tämä hiljaisuus verrattuna siihen, jonka pystyn vain etäisesti kuvittelemaan - jos tuota kauhkolmikkoa ei olisi koskaan tullutkaan, tai vielä pahempaa, jos se meiltä äkkiä tempaistaisiin pois. Miten kipeää se hiljaisuus olisikaan.
Hääräsin tonttutouhuissa: osa joululahjoista on piilotettu vaatekomeroon odottamaan paketointia, Jaakon joulukalenteri on ripustettu esiin ja suunniteltu valmiiksi (ainakin melkein kokonaan), sorruin raivaamaan lastenhuonettakin siistimmäksi ja räpelsin talouden kakkosikkunavalot lastenhuoneeseen.

Mitä sitten tein kaikella ylimääräisellä vapaa-ajallani?
Ostin uuden kännykän, kun vanha hajosi. Se on hieno, ja jouduin kriisiin kun en osannut käyttää sitä. (en osaa vieläkään!)
Kävin pitkästä aikaa konsertissa. Hämärä kokemus: en löytänyt mistään ohjelmaa tai ohjelmanmyyjää, joten ekan puoliajan olin täysin tietämätön siitä, kuka soitti ja mitä. Onneksi näin siskoa väliajalla, ja sain pikainfoa toisen puoliajan ohjelmistosta. Kävin orkesterilaisten vessassa ja söin pähkinöitä siskon pukukaapista. Nautin musiikista, viimeinen teos nauratti.
Hankin vähän joululahjoja ja luumuilin kaupungilla niin kauan että hermot meinasivat mennä.
Lönötin sohvassa ja söin liikaa suklaata (vieläkin yököttää!)
Pakotin hraHakkaraisen valikoimaan kanssani uutta imuria. Ostimme sen.
Kun aikoinaan muutimme yksiin, ostimme opintolainoillamme halvimmat mahdolliset pakolliset kapineet: keittiönpöydän, sängyn, imurin ja pesukoneen. Enää sänky on toimintakuntoinen.
Uusi imuri on loistava kapine, olin jo unohtanut miltä olohuoneen matto näyttää ilman kissankarvoja!
Sitä paitsi, imurointi osoittautui melkein miellyttäväksi puuhaksi. Välineillä on merkitystä.

Onneksi lapset tulivat kotiin.
Iso- ja Pikkusisko saivat vuoronperään hysteerisiä itkuhepuleita ikävöityään ja jännitettyään koko viikonlopun olemistaan.
Aloimme tyttöjen kanssa askarrella tyhjään imurilaatikkoon tonttutaloa. (sain siitä hyvästä muutaman hyvä-äiti-pluspisteen. Ihan hyvä, olen ollut niin kelvoton viime aikoina!)

*

Päätimme yhdessä hraHakkaraisen kanssa että järjestämme toiset perinteiset piparifestivaalit.
Ensimmäiset perinteiset piparifestivaalit pidettiin kai vuonna 2001, eikä niitä sen jälkeen ole perimätiedon mukaan pidetty.
Tänä vuonna ryhdistäydymme ja kutsumme kaikki meihin kummisuhteessa olevat viettämään kanssamme neljättä adventtia toisten perinteisten piparifestivaalien merkeissä. (pankaapa muistiin te kummisuhteiset, jotka tätä luette! kutsu seuraa kyllä vielä)
Mikä lie tuon festivaalin sisältö, se selvinnee myöhemmin.
Koska kyseessä on kuitenkin jo varsin menestyksekäs ja traditionaalinen tapahtuma, noudattelee sen kulku jo perinteiseksi muodostunutta linjaa pienin ajanmukaistuksin.

*

Verstaalla on hiljaista.