jälleen aika päivän kahvin ja ah niin viehkon ja jokseenkin ryytyneen päiväkahviseuran! Huomasin eilen jossain sivujen päivittelyn tuoksinoissa, että Piällysmiäs oli sivuille laittanut tiedon: verstas onpi suljettuna vielä ensi viikon puoliväliin asti. Tarkoittaako tämä sitä, että siihen asti minun täytyy keksimällä keksiä töitä ja potea huonoa omaatuntoa siitä, kun niitä ei ole?
Hölskykahvia hakiessani keksin sentään pari juttua, joita voin hioilla. Keväällä kun ei vielä ollut varmaa tietoa jatkosta, henkis-todellisesti siivosin pöytäni puhtaaksi ja tein loppuun mitä tehtävissä oli.

Välipalavinkki: ruisleipää, joka on jääkaappisäilytyksessä apatisoitunut, kannattaa lämmittää hetkipieni mikrossa. Mmmm.
Eväät kruunautuvat eilisen mansikkakakun tähteillä. Isosiskon toivomuksesta eilen vietettiin pienimuotoiset extempore-juhlat, jotka nekin olivat vähällä mennä myttyyn valtaisan saderyöpsähdyksen takia. Eipä käynyt kateeksi niitä vanhempia, joiden jalkapallopojat aloittivat harjoittelunsa meidän jälkeemme. Taivaanhanat aukesivat ja pallonsa kentälle unohtanut ja sitä noutamaan joutunut Isoveli näytti noin viiden minuutin juoksupyrähdyksen jälkeen siltä kuin olisi pudonnut valtameren syvimpään kohtaan viikoksi.

Juhlat huipentuivat osaltani aivan *valinnainen rumasana* (esim. helvetilliseen) päänsärkyyn. Ilmeisesti ilmassa oli ukkosta enemmänkin. En olekaan aikoihin ollut niin kurjassa kunnossa. Tehiksen mittaan - olen uusiokoukussa - olo hitusen koheni, mutta lääkkeet nostattivat kuumia aaltoja niin etten pystynyt paikoillani olemaan. HerraHakkaraisesta se oli kovasti huvittavaa, ilmeisesti siis se, että kärsin kuumista aalloista. Oma huumori ei ihan riittänyt siihen.
Olen uusiokoukuttunut Tehikseen tänä kesänä, jotenkin maku meni silloin kun näyttelijäkaarti alkoi kovasti vaihtua, dr Greenen lähtö oli melkoinen kuolinisku koukulleni ja viimeisen silauksen Pikkusiskon syntymän jälkeen antoivat jonkun lääkärin keskolaerikoistumisopintojaksot. Nyt parin vuoden tauon jälkeen siedän sitä jotenkin (vaikka ihana dr Carter puuttuukin!), mutta jos aikovat seikkailla taas Afrikassa, lopetan koukkuilun heti!

Yöllä valvoin pohtimassa sitä, että olin muistanut sulkea verstaan ikkunat. En siis sitä olinko sulkenut, vaan sitä että olin.
Ja sitä miten erilaisia eri kielet ovat: salakatselin eilen muutamaa viittojaa - kaunista, sulavaa. Ja sitä miten hyökkäävältä somalikieli kuulostaa. Länsimainen kuulija ei erota missä yksi sana loppuu ja toinen alkaa ja arkinen jutustelukin kuulostaa sotaanlähtökomennolta. Vähän sama pätee arabiaan. Vieraammastakin eurooppalaisesta kielestä yleensä pystyy aavistamaan sanavälit, joskus hiukan puheenaihettakin.
Isoveljellä ja Isosiskolla on hyvä yleisilmaus näihin itäisiin kieliin - ilmaus joka kattaa kaikki heidän päiväkotiryhmässään viime kaudella esiintyneet kansalaisuudet ja kielet: irabia.
Tietojeni mukaan tämä kieliryhmä sisältää mm. somalian, albanian, turkin, irakin, espanjan ja muutaman muun.

Kakku oli muuten hyvää