tämä aamu onkin mennyt poikkeuksellisen tiiviissä työntekoon liittyvässä kirjoittamisessa. Sielu huutaa hiomaan muutaman päivän takaista power pointia - varsinkin kun tein siitä kakkosversion toisen puljun käyttöön. Huomasin ihan liian monta virhettä ja epätarkkuutta, ja huomasin myöskin ihan omia kömpelyyksiä ohjelman käytössä. Kopiokone (se paholaisen keksintö) on koko aamun suoltanut erilaisia vihkosia piällysmiähen kiroilun saattelemana maailmalle. Pitää meinaan sen verran hurjaa meteliä tuo värkkine etten kuulisi vaikka maailma ympäriltä sortuisi. Huh. Eräskin heppuli oli oviaukossa varmaan vartin rykinyt, ennen kuin tajusin, että asiakas oli talossa (melko harvinaista herkkkua täällä!)

**

Eilinen, herraHakkaraiseton ilta meni aika lailla omalla painollaan. Hain muksut hoidosta ja jäätiin hetkeksi pihalle touhuamaan. Isoveljellä oli jalkapalloharjoitukset, joten marssimme sitten kentän laidalle koko tyttöjoukko. Sitä tavallista: seisoskelua ja jutustelua kannatusjoukkojen kanssa ja Pikkusiskon rahtaamista pois kaikista mahdollisista paikoista, jonne hän aina ehtii. Harjoitusten päätteeksi käppäiltiin viemään Isoveljen tärkeä kirje kaverin postiluukkuun "hei elmri näin pihala murhaisia ne tapoiva tukaa" ihanaa kun poika on spontaanisti alkanut kirjoittaa!
Iltapesut ja -palat tietenkin ja sitten lapset innostuivat tieteellisiin eksperimentteihin. Isoveli sai synttärilahjaksi tutki-ja-kokeile morsetusta ja tutki-ja-kokeile vettä -paketit. Morsetushärveli rakennettiin aikoinaan heti, mutta vesikokeet olivat eilisiltaan asti tekemättä. Kun yhytin kauhukolmikon lappoamasta vettä pitkin lattiaa - onneksi älysivät kuivata välillä - päätin ryhtyä kokeiden ohjaajaksi. Teimme pulloihin pyörteitä ja suihkulähteitä ohjeiden mukaan, vuorotellen. Pikkusisko piti tarkkaan huolta "nyt on mun vuki" (meillä aikoinaan sanottiin kyllä huki).
Lappoamisen tohinoissa Pikkusisko oli onnistunut vesittämään kaksi yöpaitaa, muuten koerumba oli tapaukseton.

Nukkumaanmeno olikin sitten pikkukimulille suunnattoman vaikeaa, sillä "ishä peittelee" ja "ishä laulaa", suuria kuumia kyyneleitä ja komento "äiti menee pois T:n luo". Kylmä kääre otsalla (meidän vakilääkkeemme kaikkeen mahdolliseen) ja isän teepaita kainalossa typykkä rauhoittui nukkumaan. Heräsi yölläkin kaipaamaan isää ja aamulla tuli viereen torkkumaan, mutta vähemmällä kyynelehtimisellä päästiin kuin olin arvellut.

Josko tänään jo ehtisin kaupunkiin asti ostamaan lettinauhoja tytöille tuttavien vauvan kastejuhlaa varten ja Isosiskon synttärilahjoja ja tarjoiluja päiväkotiin. Maanantaina on taas vuosipäivä talossa - juhlat vietetään viikon kuluttua.
Uskomatonta - kun muutimme tähän kotiin, Isoveli täytti viisi vuotta. Nyt on jo Isosiskon vuoro. Siitä keväästä on kauneimpana jäänyt mieleen Pikkusiskon kastejuhla. Olimme muuttaneet vain paria viikkoa aikaisemmin, mutta halusimme saada tutun papin kastamaan tytön, ja sopiva päivä löytyi aika nopealla aikataululla. Pikkusisko oli ollut reilun kuukauden kotona sairaalasta ja viety jo väestörekisteriin kelakorttikiemuroiden takia. Isoilla oli kummallakin juhlassa tärkeä tehtävänsä: Isosisko piti kastekukkakimppua ja Isoveli kuivasi vauvan pään. Kummityttömme kolisteli keittiössä ja ronkki kattiloita.
Meillä oli oma uusi koti ja koko perhe kotona.

**

hyvähkö projektiluontoinen kirjoitusaihe kuplii mielessä. On kuplinut jo tovin ja olen sitä jo kertaalleen aloittanutkin. Uskallanko ja osaanko uudestaan? Pitääkö laatia aikataulu tai lukujärjestys? Kuinka paljon pitää suunnitella?

**

ollaan luettu lasten kanssa pitkästä aikaa Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuuta. En osaa päättää, tykkäänkö eniten herra PiiPoosta vaiko JaakkoVaakko Vesirotasta. Tai ehkä Kattilasta ja perunoista. Olin lausujantaidoistani otettu, kun alkuviikosta herraHakkarainen lorusi koko kirjan lapsille, lukuunottamatta Kattilaa ja perunoita, koska "äiti osaa sen niin hyvin".