tämä aamu on ollut melkeinpä työteliäs. Ylipääherrakerho istui täällä, suunnittelivat Piällysmiähen kanssa ensivuoden talousarviota, minä tein laskutuksia ja laskelmia, metsästin kadonneita summia tilikirjoista (minä! täydellisen numerotaidoton ihminen!) ja esitin näppärää sihteerikköä. Työ2:n pomoihminen soitti - muuten mukava tyyppi, mutta niitä, jotka eivät oikeastaan tarvitsisi puhelinta, riittää kun avaisi ikkunansa. Ei mitään uutta silläkään rintamalla.
Ajattelin että liukenen tänään aikaisemmin, menemme koko perhe yhdessä harrastamaan.

Kaikin puolin tuleva viikonloppu vaikuttaa mukavalta. Leppoisia suunnitelmia mielessä, ei liikaa koohotusta.

**

Sormusten herrasta on tullut illansuitamme hallitseva eepos. Tuskin maltan odottaa sen kimppuun pääsemistä, Isoveli istuu paikoillaan liki hengittämättä ja joskus kimulitkin tulevat kuuntelemaan. Typykät leikkivät viitat harteillaan "taruherrasten sormusta".
Eilen pääsimme jo Pomppivan Ponin majataloon ja kohtasimme Konkarin - yksi suosikkikohdistani

Ei kaikki kiiltävä kultaa lie
ei vaeltaja eksy jokainen
Ei vahvalta vanhuus voimia vie
syviin juuri ei ulotu pakkanen
Tuli tuhkasta jälleen pilkahtaa
valo varjoista syttyvä on
terä murtunut miekan yhteen saa
ja kruunataan kruunuton.

Elendil!

Kuten aina: teen Sormuksen matkaa niin konkreettisesti, melkein fyysisestikin uupuen. Se tulee uniini, se vaikuttaa arkeeni. (ja ei, en ole fantasia-friikki, en Tolkien-friikki, en ole ikuna lukenut mitään muuta fantasiaa /Tolkienia. Sillä on aivan muista syistä niin suunnattoman suuri merkitys elämässäni.) Tuohon kirjaan tarttuminen tai elokuvatrilogian katsominen on aina yhtä vavahduttava kokemus, se on todella fyysisesti ja psyykkisesti sekä hellivää että rasittavaa, harvaan asiaan eläydyn samalla intensiteetillä, niin voimallisesti. Se on ennen kaikkea matka murrosikäiseen itseeni. Muistoihini - hyviin, koskettaviin, liikuttaviin.
Uskon että ääneen lukiessani nuo tunteet heijastuvat muihinkin, niin hiljaista ympärillämme on lukunurkkauksessa. Uskon että itselleni merkitykselliset kohdat kuuluvat kyllä äänestäni.

**

Paikallisradion mainoksessa soi pätkänen Agit Propin Nataliaa. Se jää aina pitkäksi aikaa soimaan, sekin.

Olen ravisteltu, muistojeni ja tuntemusteni sekoittama.