käpälät sinisinä: Isoveljen pulpetti on maailmankaikkeutta vaille valmis. Olen edelleen suunnilleen kasin edestä tyytyväinen työhöni. Ulkokannen maalipinta tuli paikoin ehkä liian ohueksi (kenties vikaa hionnassa), mutta yleis- ja ensikatsausilme on kuitenkin positiivinen, ei säälittävä. Ok, jotain kohtia olisi voinut tehdä huolellisemmin, mutta syytän niistä pääsääntöisesti työskentelyolosuhteita (kerrostalon parveke).

Kuten kaikkina päivinä, lähdimme tänäänkin ulkoilemaan. Minä kyyristelin parvekkeella "laamaamassa" ja herraHakkarainen viikkasi pyykkiä kun lapset pukivat (meillähän on tämä perinteinen miesten ja naisten työt -jako). Kun päästiin ulos, huomasin, että Pikkusisko oli tomerasti pukenut päälleen mekon, kengät ja pyöräilykypärän. Pikkarit olivat jääneet kyydistä.
Että sellainen kimuli meillä.

Ja tuo laamaaminen, se on ehtaa Pikkusiskokieltä. "Äiti laamaa" (=maalaa), "äiti naamari on kesken" (=maalaaminen)
Että sellainen kimuli tämä. Niin.