Monenlaisesta asiasta sitä ihminen ottaa itselleen päänvaivaa. Niin kuin nyt vaikka lasten harrastuksiin kulkemisesta.

Isosiskon kanssa samassa porukassa käy pari muutakin pikkukimulia lähistöltä, toinen kotoperäistä ja toinen ei-aivan-niin-kotoperäistä syntyperää. Ja luonnollisesti kuljetaan yhtä matkaa.
Kuljetusvastuu on pääosin meillä, ja koska olemme autottomia, se on itse asiassa minun vanhemmillani (kiitos äiti, kiitos!!)
Toinen tytöistä tuodaan pihaamme ja haetaan sieltä, tiedän aina ajoissa, onko hän tulossa vaiko ei, ja tiedän että aika ajoin Isosisko pääsee heidän kyydillään harjoituksiin - kuten vaikka tänään ekstratreeneihin.
Toinen tytöistä voi tulla tai olla tulematta - hän voi soittaa Isosiskolle heti koulupäivän jälkeen, tai olla soittamatta. 
Näistä ekstraharjoituksista jaettiin ensimmäisellä harjoituskerralla moniste, ne mainittiin maanantain harjoituksissa, niistä tuli muistuttava tekstiviesti torstaina ja eilen ja tänään ovat pikkutytöt asiasta vielä toisiaan muistuttaneet.
Takapenkillä oli kuitenkin yhden tytön vaje. (no totta, en tiedä, onko hän jollekulle ilmoittanut tulemisestaan!)
Näen kummankin tytön äitiä säännöllisesti - mutta toisen tytön äiti ei koskaan sanallakaan mainitse tyttöjen harrastusta. Tietääköhän hän edes missä lapsensa käy ja kenen kanssa? Hyväksyykö hän tämän -kieltämättä aika kansallishenkisen - harrastuksen? Tietävätkö pukuun ja pukeutumiseen liittyvät erityisyksityiskohdat, ja jos eivät - kuka ne kertoo?
Missä kohtaa loppuu minun vastuuni tämän puolivieraan lapsen (olkoonkin vaikka kuinka Isosiskon kaveri) harrastamisesta? Riittääkö että soitan lapselle? Pitäisikö puhuttaa äitiäkin? (en ainakaan mene oven taakse soittelemaan ja hakemaan, ihan varmana en mene!)
Voinko odottaa että hekin joskus hoitaisivat kyytimisistä oman osansa?
Entä jos me joudumme kulkemaan bussilla - kuten huomenna kun menemme tyttöjen kavereiden synttäreille? Tietävätkö vanhemmat, että lapsi joutuu tulemaan yksin bussilla kotiin, kun me menemme vielä jatkamaan samoja synttäreitä perheystävinä - ja saako hän kulkea yksin? (puhelimessa lapsi itse tietysti sanoo "joojoo")
Tajusin vasta, etten edes tiedä vanhempien puhelinnumeroa, jos jotain sattuisi - minä joka jätän oman puhelinnumeroni paperilapulla jokikiselle lastenkutsujen järjestäjällekin, jos lapsi vaikka vahingossa vetää mehua väärään kurkkuun.

Joidenkin kanssa kuljetuspiirit toimivat kuin vettä vain: Isoveli saa tänään säbäkyytinsä kaverilta, ensi kerralla ehkä me pyöräilytämme pojat pelaamaan - ja asioista sovitaan niin tyylikkääseen lepattavaan ja angloamerikkalaiseen tyyliin. 



Olenko minä vain hysteerinen ja lepattava, kun haluan kontrolloida sitä, missä ja kenen kyydillä lapsukaiseni kulkevat ja olla selvillä siitä, mitä he harrastavat?
Pitäisikö sitä vastuuta sittenkin lykätä enemmän naperoille itselleen? Missä vaiheessa?
Pitäisikö lakata lepattamasta?

*

Ps. meillä on uusi hieno tietokone, jota varten hraH oli salasäästänyt vuosia. Järjettömän hieno, loistava näyttö - mutta näppiksen ja kosketushiiren kanssa en ole vielä väleissä...