onnelasta. Tehtävänä on määritellä muutama tärkeäksi koettu periaate tai huomio vanhemmuudesta. Ja tämähän on lempipohdiskeluani, joten...

 
1. Olen päiväjärjestysuskovainen. En tuijota nipona kelloon, mutta naperot käyvät ja kukkuvat hyvinrasvatun sveitsiläisen käkikellon tarkkuudella, joten olen havainnut helpoimmaksi noudattaa uskollisesti ja ponnekkaasti selkeää päiväjärjestystä. Mitä nuorempia ovat, sitä uskollisemmin. Avainsana on "aina" - aina tapahtuu tiettyjä asioita tietyssä järjestyksessä.


2. Lapsen leikki on pyhä. Leikkiä ei pidä keskeyttää kun lastenohjelmat alkavat, leikkiin ei pidä aikuisen puuttua sanomalla "ei noin voi olla". Leikissä voi ja saa, leikin täytyy saada jatkua jos se vain on mahdollista. Eikä sitä tarvitse korjata yöksi pois. Leikki voi alkaa siitä, että kaikki lelut kaadetaan keskelle lattiaa, leikkiä voi monella tavaralla yhtäaikaa. (paras leikki alkaa tosin usein siivouksen jälkeen)


3. Anopilta omaksuttu motto: "ei saa kysyä jos ei ole vaihtoehtoja". Jos kysyy "mentäiskö jo sisään?" täytyy ulkonaolon ja sisällemenon olla kummankin yhtä todellisia vaihtoehtoja - ja lapsi voi valita. Kun on aika mennä sisään, aikuinen sanoo: "nyt mennään sisälle".


4. Sen hyväksyminen, ettei vanhemmuus ole suorittamista, josta jaetaan pisteitä. Vanhemmuus on ihan tavallista elämää. Vanhemmuutta on edessä parikymmentä vuotta - ajat muuttuvat, tavat muuttuvat. Ei ole olemassa yhtä oikeata tapaa vanhemmuuteen, tapoja on monia, niitä ei voi keskenään verrata. On oltava itselleen armollinen, on uskallettava kuunnella itseään ja lapsiaan - mikä meille perheenä on parasta.

Meemin voi napata kuka tahansa - ilmoitathan kommenttilootaan!