olipas tullut aivan helkatasti spammia. Höh ja pöh.

Ilmoitin Isosiskon tanssikouluun. Päivän puheenaiheena siitä asti: miten pitkä aika vielä on tanssikoulun alkuun (6 viikkoa, en ole katsonut kalenterista). Asia askarruttaa myös Pikkusiskoa: onko valetissa vessaa?
Isoveli kysyi, saako hänkin tulla katsomaan joulunäytöstä. Ja onko pojille omaa ryhmää. Kyllä ja kyllä, ilmoitanko sinutkin? "Ei ennen kuin saan tarkempaata tietoa" - eli tutkimme asiaa. Mielenkiintoista, enpä olisi arvannut pojasta. Että ottaa edes harkitakseen.

Tiskikoneenpirskaleskin otti ja hajosi. Jo viikko sitten. Maanantaina kävi rassailija: diagnoosi - koneen sähköinen ohjausyksikkö on hajonnut. Tänään oli osa tullut korjaamolle. Huomenna huolletaan. Ensimmäistä kertaa kotivakuutuksesta on konkreettista hyötyä (häpeällinen tunnustus: minulle selvisi vasta vuosi-pari sitten että tällaisissa onnettomuuksissakin kotivakuutus voi olla avuksi). Toivottavasti tiskimatami tulee kuntoon, on kurjaa koko ajan ruuanlaittopuuhissa miettiä sitä, ettei tule liikaa tiskiä. Tämänkään vertaa ylimääräistä rahanmenoa en olisi kaivannut. Ruuanlaitossa päiväbudjetti on tällä hetkellä tutut 17€, onnistuin venyttämään tänään neljästäsadasta grammasta jauhelihaa kolmelle aterialle. Heti kun ajattelen rahaa, hermostun ja ahdistun. Ei hyvä. Siispä yritän olla ajattelematta. Ei aivan helppoa - siihen törmää joka käänteessä.
Outoa, vaikka varsin inhimillistä, on se, että mitä vähempi rahaa on, sitä enemmän sitä tekee mieli tuhlata. Sitä enemmän tulee pakottavia tarpeita ja vielä enemmän hirvittäviä mielihaluja. (kertakaikkinen pakko saada koruliikkeen kuvaston kaikkein mauttomin timanttiviritelmä..., noin esimerkiksi)

Äititreffeillä eilen illalla - miten voi aamulla olla niin helkatanmoinen jano, vaikka on koko illan juonut, kyseli Muumipappakin aikoinaan. Ja oikeassa oli. Vaikkei edes joisi kovin paljoa.