nakuttelut jatkuvat.
Urheilullisempia ihmisiä vaivaa tenniskyynärpää tai golfpolvi tai mitä niitä onkaan. Minulle on kehittymässä oikeaan käteen shift-pikkurilli. Näyttöpäätetyöläisen arkiongelmia.

**

Jämähdin eilen toosan eteen tuijottamaan neljä-d-tirkistelydokkaria neitsytkoulusta.
Kyllä oli kumma doku, kumma aihe ja kumma koulu. Millainen ihminen väittää olevansa estynyt ja epäsinut seksuaalisuutensa kanssa ja antaa sitten yksityiskohtaisesti dokumentoida ensimmäisen kertansa,  ja kaikenlisäksi tekee sen opastetusti nörttimiehille tarkoitetussa opistossa?
Toisaalta sekä doku että opisto olivat jotenkin riittävän lempeitä ja päähenkilölleen myötämielisiä niin, ettei se tuntunut ihan pahimmanlaatuiselta tirkistelyltä.
Outo juttu joka tapauksessa.

**

Toisen kimulin päiväkotiryhmässä oli eilen koko päivän nuokkunut pieni potilas. Tuli paha mieli, kun siitä kuulin; mikä työ voi olla niin tärkeää, että sairas lapsi täytyy kyörätä hoitoon? Siis oikeasti sairas, ei toipilas. Tai kuka työntekijä on niin korvaamaton? Kyllä sellaiselle työntekijälle pitäisi sitten vähintäänkin maksaa luotettava lastenhoitaja kotiin.
Ja toisaalta - onko paikkansa puolesta pelkäävällä pätkätyöläisellä vaihtoehtoa? Jos kontaktiverkostot puuttuvat, jos ei ole isovanhempia, luotettavia naapureita tai muita kontakteja, ja jos on työn jatkumisen ja perheen elättämisen pelossa oikeasti vietävä pieni kuumeinen napero hoitoon, koska muita vaihtoehtoja ei ole? Jos juuri viime viikolla olet ollut kaksi päivää yhden lapsen kanssa ja edellisellä viikolla kolme toisen lapsen kanssa kotona, ja pomo alkaa epäillä työmotivaatiotasi?
Tämä maailma on uskomattoman raaka.
Joskus ennenmuinoin sai edes kodinhoitajan kotiin, jos vanhempi ei voinut jäädä.
Mitä vaihtoehtoja meillä on? Mitä vaihtoehtoja on korvakierrelapsen pätkätyöläisperheellä?

**

Pohdiskelin myös parasta. (sekä ylläolevaan liittyen että siihen liittymättä)
Vanhempi voi haluta lapsensa parasta, lapselleen parasta, parasta mahdollista tai kaikkein parasta.
Pelottavimpia ovat vanhemmat jotka eksklusiivisesti haluavat kaikkein parasta. Sellaiset polkevat sivuun kaikki muut ajaessaan sokeina omaa asiaansa, uskoen vahvasti siihen, että ovat oikeassa: että juuri tämän lapsen kohdalla on tehtävä poikkeus - ei kenenkään muun.
Kunpa osaisin itse tyytyä lapselle sopivimpaan ja juuri lapselle parhaaseen niistä tarjolla olevista vaihtoehdoista!
Itseään vain on niin vaikea ulkoakäsin arvioida.
(sen verran kyllä puolustan itseäni, että sitten joskus kun olen iso ja rikas ja perustan stipendirahaston, suuntaan sen sellaisille keskinkertaisille, jotka ansaitsevat saada mahdollisuuden)

**

Kävin eilen shoppailemassa ystävän kanssa, vaihde jäi päälle.
Tekisi mieleni lähteä tänäänkin kauppoihin kiertelemään, hypistelemään ja hiplaamaan tavaroita. Heti mulle kaikki tänne!