kunpa saisi ahterini liikkeelle tästä toimistojakkaralta, kohti lähintä pullapuotia! Eväspuoli on tänään jäänyt jotenkin keskeneräiseksi.

*

Pikkusiskosta tuli palautetta: on kuulemma tarhassa melkoinen hulivili. Täti yritti esittää, että poikanen, jonka kanssa Pikkusisko leikkii, kuulemma villitsee meidän pikkuenskulia. Itse olin eri mieltä: totesin vain että hyvä kun lapsi alkaa rentoutua ja näyttää todellista itseään. Vaikka sitten vähän villittynä.

**

Työ2:n ilta venähti paljon suunniteltua pidemmäksi. Jouduin uimaan melkein kotiin asti. Pääsin bussin kyytiin vasta muutamaa pysäkkiä ennen kotia.
Olin kirjaimellisesti kainaloihini asti märkä kun pääsin kotiovelle asti.
Yö meni työasioita murehtiessa.
Jotkut asiat ovat tavattoman surullisia.

Juuri kun olin yösydännä uudelleennukahtanut, hipsutteli Isosisko valittamaan, ettei saa nukutuksi. Sain lapsen takaisin sänkyynsä ja minä aloitin uudestaan kaikki ne samat piehtaroinnit, jotka juuri luulin käsitelleeni.
En ollut kovinkaan hyvällä tuulella aamulla herätessäni.

***

Parina aamuna olen ehtinyt aikaisempaan bussiin. Ihan eri tunnelma on siinä kuin myöhemmässä onnikassa.
Aamubussissa on ahdistavan hiljaista, ihmiset tuijottavat lasittuneesti eteensä. Jokainen selvästi tulevaan päivään keskittyen, ajatukset jo tulevissa.
Jotkut taistelevat unta vastaan.
Koululaiset tekevät läksyjään kuumeisesti.

****

Yöllä murehtiessani keksin taas lisähuolen: entäpäs jos nyt sairastun juuri ennen tätä kovasti odotettua matkaa? Jos joudunkin jäämään katkerana kotiin?
Niin siinä tietysti käy. Ihan selvästi.

Ai minäkö pessimisti?