tyhjän tilan kammo: koko pyörämatkan ja koko viime yön suunnittelin toinen toistaan hienompia kirjoitusaiheita. Ja nyt. Ei mitään. Ei niin yhtään mitään.

Käytin Pikkusiskon neuvolassa mittauksessa ja punnituksessa. Pituuskasvu kirii vielä kiinni, lähentyy jo nollakäyriä. Olenkin katsonut, että housunlahkeet ovat näyttäneet vähän lyhyemmänpuoleisilta.
Painon suhteen olisi edelleen toivomisen varaa.
Samalla hain tytöille terveystodistukset päiväkotia varten. Ilmeisesti Isosisko tajusi, että kesä alkaa olla jo lopuillaan - sai kauheat hepulit. Voi ressukkaa, miten voi olla niin vaikeaa taas hoidon aloittaminen, tutussa paikassa, suurimmaksi osaksi tuttujen tätien ja lasten kanssa.
Miten jaksan taas?

Isoveli oli valittu jalkapallokoulussa joukkueensa tsempparipelaajaksi.

**

Painostava ilma ja jatkuva kuumuus alkavat tuntua: pää on ilmoitellut olemassaolostaan jo viikon päivät. Sitä ei oikeastaan särje, ainakaan koko ajan, mutta viheliäinen se on. Raskas. Painava. Tylsä.
Viime yönä valvoin taas. Sataatihutteli. Ensin ihmettelin mitä kahinaa se oli: hentojen sadetihautusten sihinää läheisessä metsikössä.