olen viimeisen tunnin verran römynnyt herrakerhon erittäin sekavissa, pölyisissä ja kiinnostavissa arkistoissa - löytänyt kuvia, mappeja, kansioita, irtopapereita, lehtileikkeitä, leikekansioita, laskuja. Olen yltäpäältä pölyssä ja ekstaattisen innostuksen vallassa.
Ihanaa tehdä piipahduksia historiaan!
Metsästin originaalikuvaa kolmen vuosikymmenen takaa - en löytänyt, mutta löysin muita aarteita.
Kunpa joskus olisi aikaa istua alas, tutkia, järjestää - koota kansiin kaikki se, mitä täällä on tapahtunut yli neljän vuosikymmenen aikana. Siitä saisi mainion historiikin.
Mitäpä siitä että kiireisemmät työt seisovat nyt: tällaisia piipahduksia ei tule muuten tehtyä.

**

Laahasin laumani eilen kenkäostoksille.
Tai oikeammin: laahasimme laumamme.
Lähdimme liikkeelle 1v1-taktiikalla, yksi aikuinen kutakin lasta kohden. Se ei tokikaan ollut mitään hätävarjelun liiottelua, olihan matkassamme sekä 1 kpl Imeldamarcos, 1 kpl poikalapsi, joka inhoaa vaatteiden, erityisesti kenkien, sovittamista ja 1 kpl eskari-ikäinen joka oli jo valmiiksi jonkinasteisen uhmakohtauksen vallassa. 
Tutussa luottokaupassa jaoimme lapset kristillisesti tasan ja levittäydyimme kenkäosaston eri puolille sovittelemaan kenkiä.
Isoveli sai ensimmäisenä palvelua, sovitti kahdet kengät ja valitsi yleisen hyväksynnän kannattamana toiset. Voitto nro 1! Ainoa nirkoinen miinus oli se, että kengät ovat tarralliset - niin kovalla työllä ja vaivalla kun viime syksynä sitä rusetin tekoa treenattiin. Mutta kengät ovat hyvän ja tukevan oloiset.

Pikkusiskon kengänkoko oli suunnilleen tiedossa ja sen tarkistettuamme sovitettiin kahdet kengät, joista yleisen hyväksynnän saattelemina valittiin toiset. Voitto nro 2!
Isosisko oli päättänyt haluta nauhakengät (vaikka joinakin aamuina niinkin yksinkertainen toimenpide kuin ulkohousujen pukeminen on melkein liikaa), joten ensimmäinen ongelma (anteeksi, Haaste!) syntyi jo siitä kun kenkäkaupalla ei ollut tarjota nauhallisia kenkiä. Tappio nro 1. Isosisko päätti siis ettei ota sitten mitään kenkiä, ja jos ottaa niin siniset. Tappio nro 2.

Houkuttelin hänet sovittamaan Crocseja ihan muuten vain. Ja sen jälkeen houkuttelin hänet sovittamaan kolmea mallia tarjolla olevista kengistä. Yhdet olivat liian rumat, toiset oudot jalassa ja kolmannet muuten vain tyhmät. Missä vaiheessa muut kaksi lasta alkoivat osoittaa kyllästymisen merkkejä ja otsallani kiehui raivoisa hikikohtaus. Tappio nro 3.

Yritin saada selkoa siitä, ovatko jotkut kengät nyt jo sovitetuista jokseenkin siedettävät, mutta ne kaikki kävivät vain hullummiksi typykän jaloissa. Ilmoitin, että muut lapset lähtevät jätskille, ja me pohdimme vielä asiaa tai menemme toiseen kauppaan, jolloin Isosisko purskahti dramaattiseen hikiseen itkuun. Passitin muut matkoihinsa ja otin typykän syliin ja selitin, että kengän täytyy tuntua hyvältä jalassa, huonoa ei kannata ottaa. Typykkä itki ottavansa "ne joissa on vilkkuvalo" (=kaikkein raskaimmat, ja ne jotka tuntuivat kuulemma oudoilta jaloissa). Sanoin, että viedään ne kassalle varaukseen ja käydään yhdessä kaupassa vielä, jos siellä ei ole mitään, sitten otetaan vilkkuvalot.
Tappio nro 4 - raskain tappioista; olisin mieluiten ostanut kaikille lapsille samaa hyväksi tietämääni merkkiä, hyvinpalvelevasta kenkäkaupasta.

Skeptisenä ja nurjamielisenä vein typykän toiseen kenkäkauppaan, jossa myyjä nojaili kassatiskiin, ei edes tervehtinyt, saati tullut auttamaan. Komusimme hyllyjen väliin ja tutkailin huokaillen valikoimaa. Alimmalla hyllyrivillä oli kaksi erilaista mallia, sinisiä, selvästi tytöille tarkoitettuja kenkiä. Sovitimme kumpaakin mallia, ja mutkattomasti Isosisko valitsi niistä ne tukevamman oloiset, joskin nauhattomat. Maksoimme, vein kimulin jäätelölle ja kävin lunastamassa loput kengät ensimmäisestä kaupasta. Voitto nro 4.

Kenkäkauppareissu päättyi siis jonkinlaiseen horjuvaan tasapeliin (4-4 jatkoajan jälkeen) ja meni muutenkin siis kutakuinkin niin kuin olin ounastellut, paitsi että kaikkien jalat olivat yhtä numeroa suurempia kuin olin luullut.
Kukaan ei innostunut Crocseista, vaikka vähän yritinkin, koska - Isoveljen mukaan: "nyt kuuluu olla kengät ja kesällä sandaalit, eikä noi ole sandaalit"
Ja näin on siis laumani melko hyvin varustettu lähiaikoina uhkaavan kevätsään varalta.
Pikkusiskolta puuttuu vielä pipo.