piti kirjoittaa siitä, kuinka elämä on tämän vuoden puolella muuttunut ihan valtavasti. Olen töissä (no, okei, harjoittelussa), harrastan aiempaa enemmän. Olen ainakin parina iltana viikossa muualla kuin kotona. Se on kummallista.

Ja piti kirjoittaa a-studion suuresta Jumalakeskustelusta. Se oli ihan kiinnostava.

ei tee mieli. Nenä vuotaa ja on jo punainen (prkl, täällä ei ole nessuja, pelkää hiekka-/talouspaperia), varpaita paleltaa, korvia kolottaa, kurkussa on pala. Oivoi oon niin surkea.

Työni puitteissa olen tehnyt sellaisen havainnon, että mitä erikoisempi nimi ihmisellä on, sitä epäselvemmällä käsialalla se kuuluu kirjoittaa. Mielellään tarjotaan eri lähteissä erilaisia kirjoitusasuja. Näin piinataan numeronnakuttelijaa.

**

Oikeasti, on hämmentävää kun olen niin paljon muualla kuin kotona. Kiskon ja laahaan ja räpätän aamulla mennessä, ryykään takaisin kotiin kuin tuulispää, riehun irrallani keittiössä ja ratkutan ruokapöydässä, sitten syöksyn taas milloin mihinkin - itsekkäsiin rientoihini tai pakollisiin kokouksiin. Pörrään kotiin kun talo on hiljentynyt ja ilma nukkuvista lapsista raskas.
Onko ihmekään että ne ovat ärtyisiä? Itsekin olen.
Jotenkin yritän oikeuttaa menemisiäni sillä että olen jo niiiiiin monta vuotta... aina ollut iltaisin kotona, melkein aina lasteni tavoitettavissa, että nyt vihdoin joku muu (herraHakkarainen) voi kantaa vastuuta ja kokeilla miltä se tuntuu, että vihdoin ne ovat jo niin isoja että joku muukin voi niistä huolehtia. Että ne eivät mene pilalle vaikka joku muu kuin minä.
Nyt on vielä sitä aikaa kun ne tulevat syliin. Katsovat silmiin. Kertovat salaisuuksiaan.
Miksen minä ikinä ehdi? Mikä voi olla tärkeämpää?
paha omatunto tästä vielä puuttuikin

Meidän perheessä - siis siinä lehdessä - oli juttua luovuudesta ja luovuuteen kasvattamisesta. Että pitää antaa lasten leikkiä ihan omalla tavallaan. Pitää antaa värittää ja piirtää ja sotkea ja häärätä. Että aikuisen pitää hassutella ja höpsötellä, antaa lapsen tehdä eri tavalla, tehdä itsekin joskus toisin.
Voiko luovuuteen edes kasvattaa? Eikö se ole tila, lupa olla?
Jumantsuka on elo väärällään jos päätän tunkea aikatauluumme vielä erikseen luovan tovin, että nyt ollaan muksut luovia, purraan hammasta ja luodaan.
Eikö se ole sitä, että ne saavat mellastaa ihan rauhassa leikeissään, eikä kukaan aikuinen tule edes koko huoneeseen terrorisoimaan?

taidan alakuloutua.
en ole tänäänkään illalla kotona