1)
On yö. Vauva itkee. ”Mä en jaksa”, sanoo äiti. ”äääääää”, ulvoo vauva. Tulee hiljaista. Äiti nukahtaa. Aamu sarastaa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

2)
Yöstä turpeaksi ja raskaaksi muuttunut makuuhuone ympäröi vuodetta, missä katkeileva uni kiskoo nukkujaa lujasti luokseen. Pimeä repeilee kun nouseva ja laskeva rytmillinen ulina alkaa taas. ”Mä en millään jaksa enää” vasta äidiksitullut voihkaisee kuontalo pystyssä unenpuutteesta tärisevänä, todellisuutta tajuamattomana. Vauva huutaa herkeämättä, päättäväisenä: ”äääääää”. Itku vaimenee, niiskaukset vielä puistattelevat pientä kun hiljaisuus kietoutuu heidän ympärilleen suojelevana kuin huopaantunut villasukka. Vääjäämättä aamu väijyy liian ohuen verhon takana, valo kulkeutuu sisään ja hellii unessaolevaisia.