Pitkästä aikaa ollut tekeväinen päivä. Aamulla pääsin piirusteluhommiin - onneksi ei tarvinnut värkätä mitään taistelevia metsoja. Mutta käsi sai olla tarkkana ja kynä vakaana. Kohta pääsee taideteokseni seinälle. Oooo!

Melkein oma mokani (no ainakin vähän, koko vastuuta en suostu ottamaan...) työllisti lisää. Pitäisi päästä puhelimeen - sitä odotellessa siis.

Ruokapaussilla ryykäsi sisään vanha ystäväni Hanskamies! Joten ruokapaussikin meni työasioissa - joskus täytyy toimia kuuntelevana korvana wannabe-joulupukeille. Hanskamiehen kielenkäytössä on kolmenlaisia naisia: hyvännäköinen nainen, sellainen ämmä/muija ja tyttö. (Itse edustan luultavasti viimeksimainittua) Kupillinen kahvipannunpohjia ja kourallinen keksejä katsosi turinan lomassa ja pöydälläni kriittistä silmäilyä odottaa eepos, jonka Hanskamies on rankannut ilmeisesti kymmenen turhimman joukkoon. Lähdeluetteloa vilkuillessani tuli sellainen olo, että tässä saattaa minulle olla asiaakin.
Työnsin Hanskamiehen lopulta ulos diplomaattisesti -  noin viidentoista ovensuusta tehdyn comebackin jälkeen: "yks asia vielä pikaisesti" - komennolla "palataan asioihin".
Hanskamies suunnittelee omaa kirjaa, jolle on jo otsikko valmiina. Minun mielestäni kirjan otsikoksi sopisi loistavasti, kuin nappi napaan: "Minä ja suunnaton erinomaisuuteni" - tämä ei kylläkään ole Hanskamiehen otsikko, valitettavasti.
Ihana, rasittava heppu. Kertakaikkiaan!

Nyt taasen puhelimeen roikkumaan, josko joku vastaisi jo...