marknaadikierros jatkuu taas tänään.

*

Olen edelleen epävarma siitä, mikä päivä tänään on. Pikkusisko väitti aamulla että on kyllä perjantai, mutta että minulla on silti huomenissa työpäivä.
HraHakkarainen väitti että kymmenen vuotta sitten tänään olin hirvittävän hermostunut.
Minä väitin että en, itse oli.
Onko siitä muka jo kymmenen vuotta?

*

Lapsillani on huonon äidin kriisi. Lelupäivä lähentyy sekä koulussa että päiväkodissa.
Yleisenä valituksen aiheena eilen illalla ja tänä aamunakin oli: "miksei me koskaan saada uusia leluja lelupäivää varten" ja astetta kovempi "Miksei me koskaan saada patterilla toimivia leluja ja omia kännyköitä?"
Lapsipolot: pidetään tynnörissä, ikkunat on metsään päin ja vähät lelut on piilotettu kaappiin - tai vielä pahempaa; lahjoitettu päiväkotiin tai köyhille lapsille.

Sielua repii. Toisaalta uskon vakaasti mielikuvitusta ruokkiviin leluihin: legoihin, perinteisiin nukkeihin ja muihin joiden leikkejä ei ole valmistaja keksinyt valmiiksi, tai joiden leikkejä ei ammenneta telkkarin nopeatempoisista animaatioista. Toisaalta haluaisin tietysti antaa lapselle kaiken mahdollisen ja vielä vähän enemmän.
(Sala)kuuntelen ilolla muksujen touhuja ja tohinoita lastenhuoneessa. Ne ovat kekseliäitä, monipolvisia ja pitkiä. Ja kuuntelen surullisena lasten alistuneita huokauksia lelukuvastoa selaillessa: "ihana, ihana, ihana - mut ei me kuitenkaan koskaan saada tollasia!"
Ihan kuin kuuluisin johonkin sekopäiseen totaalikieltäjien ilottomaan lahkoon. (tietäisivätpä mitä on piilotettu kaappiin joulua odottamaan...!)

Huono omatunto, kuten tavallista, kun kasvatusasioista tulee puhe.
Tunnustan: kiertelin eilen muutaman minuutin lelukaupassa ihmettelemässä patterillatoimivia lelukoiria ja muita ihanuuksia. Mutta pidin kiinni periaatteestani - lelupäivä ei ole syy uusien lelujen hankinnalle.

Ovat muuten aivan törkeän kalliita!

*

Pikkusiskolla on kriisi. Tänään vietetään päiväkodissa YK:n päivää, heille on tulossa esiintymään afrikkalainen rummuttaja.
Pikkusiskoa pelottaa, koska hän ei ole ikinä nähnyt afrikkalaista.
Äimistyin.
Kysyin, muistaako hän A:n isän, entä S:n isän, ja M:n isän - ja entäs näiden äidit?
Höh, tietysti muistaa. Mutta ne on somalialaisia, eikä mitään ah-arf-AFrikkalaisia!