palelee, flunssa tulossa. Olisin mieluusti jäänyt kotiin torkkuilemaan, mutta olo ei ole vielä riittävän kurja. (milloin sitten? paha periköön ylikehittyneen omatunnon!)
No, oikeasti en ole vielä sairas.
Kävimme eilen koko porukalla uimassa, luultavasti viluistuin. (kyllä kannattaa harrastaa liikuntaa!)

*

Toisinaan iskee kammottava sanasokeus. Kävin eilen myös kirjastossa, tarkoituksenani oli etsiä tiettyä kirjaa, jonka nimeä en kyennyt muistamaan vaikka kuinka olisin yrittänyt.
Atsteekkien pidot?
Ateistien pidot?
Tökötin tietokoneella ja tuijotin näppäimistöä siinä toivossa, että ratkaisu puhkeaisi esiin aivan itsestään.
Jollain ihmevenkauksella sain lopulta varattua ilmeisesti oikean kirjan Askeettien pidot. Toivottavasti on hyvä. Vaikka ihan mielenkiinnolla olisin kyllä lukenut myös atsteekkien ja ateistien ruokakulttuureista.

Kirjastokäynnin jälkeen debytoin käsikellonsoittajana.
Isosiskon kuoro poti hetkellistä lapsipulaa, joten kaikki kuoron kaksi laulajaa pääsivät kokeilemaan tätä oivaa instrumenttia. Kun palasin kirjastosta, kutsuttiin minutkin mukaan musisoimaan, koska OHO-orkesterilta puuttui yksi käsikellisti.
Musiikillisesti lahjakkaana ihmisenä soitin luonnollisesti aivan primavista, eikä tulkintojeni laaja-alaisuutta käy kuinkaan kysenalaistaminen. Toisin kuin kuorolaiset en kuitenkaan kyennyt soittamaan yhtaikaa kahta käsikelloa ja vielä laulamaankin lisäksi. Yhdessäkin oli tekemistä, ja sitäkin iskin toisinaan epätahdissa, mutta sehän on vain tulkintaa. Onhan?
Isosisko haluaa nyt liittyä käsikello-orkesteriin.
Kellot maksavat kuulemma kaksi-ja-puolituhatta.
(Oikeasti olen kyllä treenannut käsikelloja ennenkin, mutta sitä ei lasketa. Se oli terveydenhuoltoa. Oman siskoni odotettavissaoleva elinikä kasvoi vuosikymmenillä aiheuttamani hysteerisen naurukohtauksen takia.)