koko päivä on mennyt perusperusnakutteluissa. En muistanutkaan miten mekaanista touhua se on. Listasta a listalle b ja takaisin listalle a, naku-naku-naku.

Perjantaina käytiin vuodattelemassa putkitolkulla pienen tyttöni nesteitä. Kimuli huusi ja huusi, mutta sentään antoi näytteet ottaa, pienistä suonista vain ei tahtonut mitään tulla. Tiukalla tiristyksellä saatiin pakolliset puolen tusinaa putkiloa.
Osaa tuloksista odotellaan pari viikkoakin, osasta yritin soitella jo tänään.
Ensin neuvolaan: ovatko jo tulleet. - Ovat, ei voi kommentoida. Soita neuvolalääkärille tai johonkin, että saat soittoajan.
Soitto lastenklinikalle ystävälliselle lääkärille, jonka kanssa pari viikkoa sitten juttelin. - Lomalla.
Vastaanottohenkilö kysyi, onko asia akuutti, ja plarasi tulokset läpi. Sanoin, että eivätkös oman lapsen asiat aina ole. Lisäsin, etten oikein tiedä, kenelle soittaisin, kun neuvolalääkäri ei ole tuttu, terveyskeskuslääkäri ei tiedä asiasta mitään. Vastaanottohenkilö kyseli usealta lääkäriltä, sain huomiseksi soittoajan jollekulle, joka "sinä aikana perehtyy Pikkusiskon papereihin". Siinä vaiheessa alkoi tärinä: jos kaikki olisi kunnossa, olisi kai sairaanhoitajakin voinut sanoa sen, tai joku lääkäri ehtinyt sen verran puhelimeen, että olisi sanonut kaiken olevan viitearvojen sisällä.
Kuulin vielä, kun puhelin oli pöydällä kuinka vastaanottohenkilö kyseli, keitä lääkäreitä on talossa: "kun tässä on tällainen tilanne"
Eikö se jo riitä aiheuttamaan tärinää?
Arvatkaas kuinka ruttukiukkuinen olen, jos pahin uutinen on alhainen hemoglobiini? Hirveästi energiaa hukkunut tärisemiseen ja tutisemiseen.
Onneksi tämän päivän työt ovat mekaanistakin mekaanisempia.

Hopeanuoli-nopeahuoli kaivettiin tänään pyörävajasta. Muuten hyvä, mutta vaihteisto vähän yskiskeli. Katsotaan, mitä kotimatkalla tapahtuu.
En vielä lupaa ja vanno, että pyöräilykausi alkoi justiinsa nyt - mutta oli mukava edes kokeilla.

Jatkan tärisemistä.

**

Edit myöhemmin

Mitä näinkään, kun tulin kotiin?
Jotenkin oli omituisen näköistä - pikainen kierros ympäri kartanomme itäsiiven: joku oli siivoillut.
Vasta kun kurkistelin paikkaan jos toiseenkin tajusin tilanteen laajuudeen. HerraHakkarainen, se siunattu mies ja elämäni valo, oli riehunut pienen pyörremyrskyn lailla ja pannut paikkoja kuntoon.
Mikä mies!

Jossain ruuanlaiton aloittamisen ja syömisen lopettamisen välissä lopetin tärisemisen. Se tulee mikä tullakseen on, mitäpä se minun tärinästäni mihinkään muuttuisi.
Pikkusisko itse autuaan tietämättömänä aiheuttamastaan kohusta istuu sohvalla leuanalunen porkkanaraasteesta oranssiksi värjäytyneenä.
Lehmäbaletti on alkanut taas, opettaja Jasmin (joka korvaa syksyisen opettaja Kattilan) lähetti kaikille vanhemmille tärkeän tiedotuksen: "olispa hska ol elapesetenil out valistous hlpelsvavlista vate t.jasmin..." eli olisipa hauskaa jos lapsellanne olisi tanssissa ohuet vaatteet (tai jotain sinnepäin)