...heti kun olen taukoni pitänyt kipaisen pullapuotiin hakemaan eväsleivän. Ei taas hyvin mene tämäkään viikko: omia eväitä oli vain ensimmäisenä päivänä.
Olo on mukava: työtä riittää. Niskat ovat jumissa. Tarkkana täytyy olla, mutta työkokonaisuus on nyt jotenkin hallittavissa. Ja työ etenee.

**

Oletteko huomanneet, että kun lukee sisustuslehtiä - tai sentapaisia - niissä ei koskaan ole juttuja sellaisista normaaleiden ihmisten normaaleista kodeista.
Tai mistä minä tiedän, ollaanko me normaaleita ja onko meidän koti normaali - mutta koskaan sisustuslehdissä ja sentapaisissa ei ole juttua meidän kodista. Eikä muista senkaltaisista.
Jos otsikkona on Keittiön uusi ilme, tuunattava kyökki on jonkin käsittämättömän suuren omakotitalon vähintäänkin kohtalaisen kokoinen avokeittiö, jonka keskelle pykätään upea saareke vesipisteineen ja jossa on tilaa kaikenlaisille jännittäville väriratkaisuille, isomummun vanhalle sohvalle ja maitotonkalle, ja modernille apteekkarihyllykölle. Ja kuvausta varten kaikki irtoroina ja erityisesti ruuat on piilotettu johonkin kätköön (ehkä käsittämättömän suureen kodinhoitohuoneeseen?), paitsi superhyper-kahvimylly-cappucinokonetta.

Jos taas otsikkona on Kylppärissä on voimaa, on jutussa esitelty puolenkymmentä usean kymmenen neliön kylppäriä, joissa on tilaa kolmikulmaiselle porealtaalle (kynttilät reunoilla!), erilliselle suihkulle ja saunahuoneelle (lasitiiliseinät!), ja kaakelit ja pyyhkeet ovat sävysävyyn. Ja kaikki pesukoneisiin ja vastaaviin viittavat masiinat kuuluvat kätevään erilliseen kodinhoitohuoneeseen (heti kuraeteisen vieressä. oma vesipiste koiran kuraisia tassuja ja lasten kurahousuja varten!)

Ja kun jutussa käsitellään eteisen tilaratkaisuja, on käsiteltävä eteinen sekin puolen jalkapallokentän kokoinen. Ja ongelmana on korkeintaan se, että seinät ovat vähän kulahtaneen väriset, mutta tilaa onneksi on kaapistolle, jonne voi kätevästi kätkeä perheen kaikki käyttö- ja pyhävaatteet, sekä suurimman osan harrastusvälineistä. Ongelmana ei tokikaan ole se, että eteiseen ei moista kaappia mahtuisi.
Muistammehan kuitenkin, että eteisen valttikorttina on siisteys ja tilan tuntu, ja sisääntulo leimaa koko kodin ilmapiiriä. Pursuileva eteinen on out.

Tulisivatpa joskus ihan kädestäpitäen näyttämään tällaiselle tavalliselle, vähävaraiselle ja sisustussilmättömälle lähiöelelijälle, miten normaalinkokoiseen lähiökylppäriin sovitetaan edes auttavasti perheen peseytymis- ja pyykkihuolto sekä kissanvessa, miten eteiseen asemoidaan jokseenkin järkevästi viiden ihmisen tulo- ja menovälineet ja miten keittiössä selvitään ilmankin saareketta ja mielellään niin, että siellä mahtuvat kaikki viisi tanssimaan aamubalettia.
Vai elävätkö oikeasti kaikki muut käsittämättömän leveästi ja laveasti ja me ihan oikeasti olemme Suomenniemen ainokainen perhe joka on ahtautunut alle kahdensadan neliön kerrostaloasuntoon? 
En kaipaa sitä tilaa (paitsi toisinaan, yleensä noin kaksi minuuttia sen jälkeen kun olen selaillut sisustusratkaisuja lehdistä) - meillä on hyvä näin. Kaipaan reaaliteettejä: mitä ja miten voi ja kannattaa tehdä, kun tila on rajallinen ja rahakirstun pohja näkyvillä? Miten tehdään vähästä tilasta lisää tilaa?

Miten saa järkevästi järjestettyä lähiökeittiön, jossa rahan lisäksi rajoitteena on sisäkulmahormi,  mitä voi tehdä kylpyhuoneelle, johon on mahduttava myös pesutorni ja miten hyötykäytetään omituisenmuotoinen vaatehuone, joka ei ansaitse nimeä -huone?

Katselimme joskus hraHakkaraisen kanssa asuntomessujen komeita katalogeja. Useammassa kuin yhdessä jättisuuressa talossa olo erillinen huone nimeltään kirjasto - useimmissa kirjastoissa ei ollut ehjää seinäpinta-alaa sen vertaa, että sinne olisi saanut kirjahyllyä. Edes yhtä. Saati sitten viittä hyllymetriä.

Niin että missä ovat tavisten sisustuslehdet ja ohjeet?
Silkkaa kiduttavaa sosiaalipornoa ovat nämä sisustuslehdet, kiiltävälle paperille painettuja päiväunenpoikasia.

**

taisi mennä enemmän kuin kolme minuuttia. Hirveä nälkä.