Sarjassamme juhlapäiviä joita en ymmärrä.
Tai siis ymmärrän kyllä pyhäinpäivän (sanottiinko ennen pyhäinmiestenpäivä?), mutta en ymmärrä tätä halloween-hösellystä.
Pikkusiskon päiväkodissa on naamiaiset ja disko. Eilen Pikkusisko halusi olla keiju. Tai perhonen. Tai kotitonttu. Etsimme sopivat vaatteet valmiiksi ja käskin hänen päättää, mikä näistä kolmesta.
Tänä aamuna typykkä ilmoitti, että hän voisi olla sittenkin kurpitsa.

Myös koulussa on naamiaiset ja disko. (ihan oikeasti, en käsitä tätä!) Isosisko halusi olla kissa. Kissa-isosisko sai hepulin kun huomautin, että koulun kutsussa nimenomaan sanotaan että naamiaisasussa (kasvomaalauksissa) ei olla oppitunneilla. Kissuudessahan tärkeintä olisi ollut kasvomaalaus.
Molemmilta tytöiltä tuli taas kerran noottia siitä, että olen tylsä vanhempi kun en suostu ostamaan "sellaisia ihan oikeita naamiaisvaatteita".
Lopulta päädyimme jonkinlaiseen ratkaisuun: Isosisko on yöperhonen. (tummat vaatteet ja ihanat keijusiivet; sanoin että samoilla vaatteilla voisi olla myös hammaskeiju)
Isoveli ilmotti että hän ei muuten mene mihinkään diskoon. Pikkusisko oli alkuperäissuunnitelman mukaisesti keiju (vaaleanpunainen mekko ja keijusiivet).
Minä mietin vieläkin, miten pukeudutaan kurpitsaksi? Voiko olla myös kesäkurpitsa?

Olen muutenkin tylsä, koska en ikinä puolusta muita kuin itseäni ja määräilen ja komentelen ja koska kaikkien muiden kodeissa on kivempaa ja halloweenjuhlat ja fiksummat vanhemmat. Kostoksi Isosisko muuttaa pois kotoa.
Puolustauduin sillä, että minä saan komennella.
Ilmeisesti Isosiskon jollain luokkakaverilla on halloween-bileet, jonne on kutsuttu kaikki muut paitsi Isosisko. (versio1), tai jonne on kutsuttu kaikki meidänluokkalaiset paitsi Isosisko (versio 2), tai jonne on kutsuttu kaikki muut meidänluokkalaiset paitsi ne joiden nimi alkaa samalla kirjaimella kuin Isosiskon (versio 3), tai jonne on kutsuttu kahdeksan tyttöä joista suurin osa ei ole millään tavalla edes Isosiskon kavereita (versio 4).
Voi poloista! Maailma on kova hänelle joka haluaisi aina olla kaikessa mukana.
Minulla ei ole sanoja häntä lohduttamaan (varsinkaan kun suhtaudun näin nureasti koko "juhlaan").
HraHakkarainen yritti tarjota lohdukkeeksi kiertokävelyä hautausmaalla.
Ehdotus ei jostain syystä ottanut tulta.

Oikeastaan olisi aika hauskaa mennä naamiaisiin kesäkurpitsaksi pukeutuneena. Seisoisin vihreänä ja vähän kenossa jossain nurkassa ja kaikki voisivat arvuutella että onko se kurkku vai kesäkurpitsa vai muuten vaan vähän outo.

**

Halloween...ja mitä sitten tapahtui (edit seuraavana päivänä)

Lapset olivat juhlineet kasvatuslaitoksissaan. Pikkusisko oli diskonnut niin, että pää oli mennyt pyörälle. Isosiskon mielestä koulun juhla oli ihan tyhmä, paitsi kasvomaalaus. Isoveli oli passannut koko juhlan.
Kauhukolmikko halusi kuitenkin jatkaa juhlimista myös kotona.
Jokainen siivosi huoneensa (Isoveli imuroi ainakin puoli tuntia: syötti pölypallerot henkilökohtaisesti pallero kerrallaan imurille). Tyttöjen huoneeseen rakennettiin tanssipiste ja kasvomaalauspiste. Isoveljen komeroon naperot rakensivat kauhugallerian.
Kauppaan piti päästä hakemaan herkkuja ja loppuillasta piti saada Katsoa jotain.
Mikä perjantai-ilta! Kartanossamme oli melkein siistiä ja naperot ahkerassa työntouhussa. 
Söimme ja juhlat alkoivat. Järjestin tyttöjen huoneeseen angloamerikkalaisen omenanhaukkailuleikin, josta tuli välittömästi juhlien suurin suksee, jopa Isoveli, joka inhoaa omenoita sydämensä pohjasta, oli innolla mukana.
Omenaleikin jälkeen alkoi kasvomaalaus äidin säälittävän meikkipussin välineistöllä (miksi perinteinen kajal-kynä ei irtoa lapsen naamasta millään?). Kasvomaalauksen jälkeen minut kutsuttiin kauhugalleriaan, ja se jos mikä oli oikeasti kammottavaa.
Isoveljen huone oli pilkkopimeä ja minua opastettiin vilkkuvan pyörävalon kajossa tutustumaan kauhuihin. Seinällä roikkui luuranko (leikattu sanomalehtipaperista, mallina Pikkusisko), oven takaa kuului kammottavia ääniä (ääntelijänä Isoveli), piti kätellä zombia jonka käsi oli kuin hiekkapaperia, sängynreunan yli roikkui käärme, nojatuolissa istui tuntematon pelottava hahmo (tyynyistä ja peitoista rakennettu).
Illan päätteeksi kauhukolmikko jäi katsomaan videoilta HessuHopoja, me aikuiset rentouduimme saunomalla.

Että sellainen halloween.

Pikkusisko oli päiväkodissa piirtänyt ison kurpitsan ja kirjoittanut siihen: "Hyvää halouviiniä toivoo kurpitsatytö"