No nyt on kuunnelmapäivä! Olen varustautunut: on ruokaa ja juomaa, on rutiininomaista listojen tarkastelua varattuna koko ajaksi. Radio on auki ja mieli virittyneenä.
Paitsi että tänä aamuna luulin että on perjantai. Mutta nyt siis olen melko varma siitä että on kuitekin torstai.

Kävelin tänä aamuna bussia odotellessa torilla, ajatuksissani. Miten aistillista ja elämäänkiskovaa siellä olikaan! Kirkkaita hehkuvia kukkia jotka houkuttelivat koskettamaan, ostamaan. Syvältä metsältä tuoksuvia hakoseppeleitä. Kirkkaanpunaisia puolukoita. Savunaromisia kaloja. Värikylläisiä hedelmäkojuja.

Nautinnollista on sekin, että pitkästä aikaa eväänä on kunnon ruokaa. Viime aikoina kokkaukset ovat maistuneet kauhukolmikolle, eikä tähteitä ole jäänyt. Mutta tänään on herkkua: perunamuusia ja poronkäristystä. (lappilaiset kyllä paheksuisivat tätä), jälkiruuaksi on suklaakakkua ja salaatin virkaa tekee mandariini. (vt. salaatti?? vai onko se vt. mandariini?)
Minuun iski eilen keittiöhepuli. Vaikka olin niin väsynyt että meinasin nukahtaa jaloilleni. Ruuan jälkeen tenavat kävivät jatkuvasti kyselemässä, milloin lastenohjelmat alkavat. Aloittivat kuitenkin terapeuttisen päiväkotileikin eteisessä ja Isoveli lähti tanssimaan. Minä hääräsin keittiössä ja osallistuin päiväkodin laululeikkituokioon laulamalla täyttä kurkkua tätimoonikaan yhdessä Isosiskon päiväkotiryhmän kanssa. Leivoin leipää ja perunarieskoja iltapalaksi, keitin kokeiluluontoisen erän sitruuna-vaniljamannapuuroa, laivoin suklaakakkua ja vielä viimeisillä voimillani (tässä kohdassa se hepuli vasta iski kunnolla) päätin laittaa tämän päivän ruuan valmiiksi. Ihana olo: jääkaapissa odottaa valmiina spaghettivuoka.
Päiväkodissa oli monenlaista ohjelmaa: oli laululeikkituokio (kaksikymmentä kertaa tätimoonikaa) ja muutamia kertoja kahdeksanpeikkolastaistuikärpässienenalla. Tanssihetki (tämä niille lehmäbalettia kaipailleille): hyppimistä patjoilla ja pään painamista lattiaan polvet suorina. Luontohetki: kaikki päiväkotilapset istuivat sohvalla ja päiväkotitädit piirsivät eläimiä lasten havaintojen perusteella. Olohuoneessamme lymyilee mm. siiliäiti ja -vauva, -pupuäiti ja -vauva, kissaäiti ja -vauva, lintuäiti ja -vauva sekä valtava joukko nimikirjaimia. Sekä päiväunihetki: tädit hiippailivat hiljaa ympäri asuntoa ja hyssyttelivät toisiaan.
Ajattelin että jos Isoveli kysyy, mitä ollaan tehty sillä aikaa kun hän oli poissa, vastaan "minä katselin lasten ohjelmaa"

**
Näin muutama päivä sitten bussissa sipulimummon. Mummo oli ennallaan -vähän pyöristynyt ehkä. Lasit olivat vanhat tutut, melkein neuvostoliittolaiset, alas poskille tulevat vanhat muovisangat. Jaloissa tutut nuljut korkeakantaiset avokkaat, joista iän turvottama jalkapöytä tursuaa ulos. Päässä huivi, kirkkaan turkoosi, päällä kirkkaan pastellisävyinen villatakki. Ilme vanha tuttu, perushapan, tekohampaita nassuttava.
**

Kuunnelmassa aiheena "kokkisodan kaukopartiomies"

**

ajatuksissa pyörii
...requiem aeternam dona eis...