Alan olla loppusuoralla Ekovuodessa. Kiinnostava ja hyvä, haastava monin tavoin - jos kohta tämä loppuhuipennus (jota on jatkunut jo sivukaupalla) alkaa tuntua liioittelulta. Kirjoittaja haastaa sivu sivun jälkeen meitä kaikkia yhteisöllisesti ja yhdessä toimimaan paremman tulevaisuuden eteen - mikä on aivan oikein, mutta ehkä liian monisanaisesti?
Verstaalle rahjustaessani pohdin valintoja: eko vai ego?
Aika usein tuntuu siltä, että tämän päivän ekoaate on nimenomaan nuorten, melko hyvin toimeentulevien kaupunkilaisten aate - pyrkimys hakeutua marginaaliin kun ei sitä muutoin saavuta. (Onpas ilkeästi ajateltu!)
Ekologiset valinnat eivät välttämättä ostohetkellä ole kovinkaan ekonomisia valintoja. Ekologiset valinnat säästävät pitkällä aikavälillä ja yhteisöllisesti, mutta jos käytössä on hyvin rajallinen määrä valuuttaa, on toisinaan hyvin vaikea tehdä itse asiassa minkäänlaista valintaa.
Jos lentorahtina tuodut ekoreiluluomuomenat maksavat neljä euroa kilon, kotimaiset riisto-omput kolmeviisikymmentä ja muualta lentorahtina tuodut omput yksiviisikymmentä, ja jos kodossa syödään kolmatta kiloa omppuja viikossa, tiedän tasantarkkaan, mitä joudun valitsemaan. Saan riistolentorahtiomppuja koko viikon annoksen samalla rahasummalla, jolla saisin vajaan kilon ekoreiluluomua - noin karkeasti ja humanistimatikalla laskettuna.
Kaikkein oikein valinta olisi tietysti suosia lähiruokaa, eli lanttua ja naurista (se olisi myös halvin!) - mutta koska se kuitekin pidemmän päälle jäisi syömättä ja terveysvaikutukset sekä vatsantäyttymisefekti saavuttamatta, siitä tulisi itse asiassa kaikkein epäekologisin ja -nomisin.
Näitä valintoja on helpompi tehdä jos on joko rahaa ja/tai vain yksi (oma) suu ruokittavana.

Tosiasia - ja sen myös Ekovuoden kirjoittaja tuo esiin - on se, että jokaisella valinnalla on merkitystä.
En ehkä pysty valitsemaan aina ekoreiluluomua, mutta jospa edes toisinaan. Tai vaikka sellaisissa tuotteissa, joissa ei ole niin suuri menekki?
Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkia valintoja.
Jokainen voi tehdä joitakin valintoja.
(tätä asiaa kirjoittaja myllyttää sivutolkulla)

On myös valintoja joita kukaties haluaisin tehdä, mutta joutuisin tekemään niitä toisten, yhtä pehmeiden valintojen kustannuksella.
Esimerkki: voisin kävellä töistä kotiin, tai töihin, tai molempiin suuntiin.
Minun on valittava, käytänkö työmatkoihin tunnin ja vartin suuntaansa ja olen ekologinen, vai hurautanko matkani parissakymmenessä minuutissa bussilla, ja olen perhekeskeinen - annan naperoille kotiaikaa.
Kumpi on tärkeämpää tällä hetkellä: aika itselle kävellen vaiko aika kotijoukoille?
Oikeasti haluaisin tehdä molemmat.

*

Se, mistä erityisesti olen nauttinut kirjassa, on kirjoittajan elämäntavan verkkaistuminen: slow!
Kontrasti ainakin oman elämäntapani ja amerikkalais-suurkaupunkilaiselämän välillä on valtaisa.
Eikä minun elämäni kauhukolmikon aiheuttaman pyörremyrskyn silmässä todellakaan ole kovin hidasta tai verkkaista. Mutta minulla - meillä - on aikaa istua aamupalalla ja joskus nauraa (silloin kun emme ole aamuäreitä), syömme päivällistä yhdessä melkein kaikkina päivinä, ehdin leipoa leipää ja maata sohvalla lukemassa kirjoja silloin kun lapset leikkivät.
Kaipa sekin on jonkinlainen valinta.

*

Luulen, että olen kirjoittanut tästä joskus aiemminkin.
On valintoja, jotka on pakko tehdä - vaikkapa rahatilanteen takia.
Tai on valintoja, joita ei voi tehdä. Vaikkapa rahatilanteen takia.
On valintoja, jotka pitäisi tehdä.
Jotka haluaisi tehdä.
Jotka ehkä tekee.

Ehkä tärkeintä on olla tietoinen niistä ratkaisuista, joita on tehnyt ja joita aikoo tehdä.
Omien ratkaisujensa vaikutuksista. Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea.
Jokainen voi tehdä jotain.