kahvi on jo pitkään hivellyt herkkiä hajusolukoitani - ja nyt viimein antaudun houkutuksille. Kaadan kupillisen, levitän epäviisikkomaiset evääni pöydänkulmalle, pidän tauon.
Sataa, olo on kostea ja viluinen.

Miten erilainen olikaan eilinen ilta: aurinko paistoi pelikentälle, pikkupojat harjoittelivat, tytöt hyppivät narua, istuin penkillä, lepuutin silmiäni, nautin lämmöstä. Välillä laskin "pisteitä" - tyttöjen hyppelyitä. Pikkusisko hyppi penkiltä maahan ja komensi: "äiti, sano nyt kahdeksan!" Välillä kalastelin: vedin tyttöjä hyppynarusta lähemmäs ja murisin. Pikkukimulit hihittivät kaksinkerroin kippurassa. Varsinkin kun kalastelutouhuihin tuli mukaan jalkapalloisäkin.
Pikkusisko katseli M:n äitiä ihan tarkkaan ja läheltä: "oleksää M:n äiti?"
"olen"
"sä et oo yhtään M:n näköinen"
"niin kun M:n isä on mustaihoinen, niin M:kin on tumma. Sinä ja minä ollaan ihan valkoisia kokonaan"
"niin mun äitikin"
Pikkusisko on lapsista ensimmäinen, joka millään tavalla ääneen noteeraa eroja ihmisten ulkonäössä. Isosiskolla oli aikoinaan "kasvilaiset" ja "muut" - kasvissyöjät ja sekasyöjät, ilmeisesti tarhassa opittu jaottelu, josta sittemmin on luovuttu, Isoveljen jaottelu on joko "meidän uskoiset" ja "muun uskoiset", nykyään myös "suomalaiset" ja "ulkomaalaiset" -  vasta nyt koulussa esiinnoussut jaottelu.
Pikkusisko näkee samanlaisia ja erilaisia, ontuvia, isokorvaisia, väkäleukaisia, punatakkisia, pitkätukkaisia, korvarenkaisia...pieniä yksityiskohtia.
Metkaa, että lapsista juuri hän kiinnittää monikulttuuriseen ympäristöön eniten huomiota, vaikka hän on lapsista nuorimpana siihen intergoitunut, vaikka itse vihdoinkin olen alkanut tikkurilan värikartan sävyjen sijaan nähdä sen-ja-sen äitejä, isiä, siskoja - tuttuja ihmisiä.

Ilo oli katsella poikia pelaamassa: kaikki paikalle tulleet isät touhusivat kentällä. Yksi osasi pomputella, toinen näytti kunnon laukauksia, kolmas kannusti maalivahtia.
Reilu vuosi sitten joukkueessa oli hätinä seitsemän poikaa, eikä oikein kukaan vanhemmista olisi halunnut valmentaa. Nyt isät osallistuvat touhuun luonnikkaasti, pakottamatta. Pienellä profiililla, vaatimattomasti - niin meidän pojat pelaavat.
Kentän toiseen päähän sopi vallan mainiosti harjoittelemaan isojen - melkein aikuisten - poikien fc UN.

**

loppukevennyksenä koko viikon nauruhermojani suloisesti kutkutellut Pikkusiskoismi.
Vapunpäivänä olimme vapputapahtumassa, jossa oli ohjelmassa myös ratsastusta. Pikkusisko kiersi kentän ponikärryissä, vetäydyimme sivummalle odottamaan Isosiskoa omalta kierrokseltaan. Pikkusisko mietti, saako heppaa taputtaa. Sanoin, etten tiedä.
Pikkusisko: "mä kysyn tolta mieheltä" - menee taluttajan, keski-ikäisen sedän luo-
Pikkusisko: "mies hei! hei mies! Mies hei! Saako tota hevosta taputtaa?"
Sai.