...tuli tänään Isosiskon päänsärkypäivä. Typykkä oli jo illalla kalpea, viluinen ja väsynyt, aamulla valitteli päätään. Annoin luvan jäädä kotiin ja jäin tietysti itse lapsenvahdiksi. Pää tokeni särkylääkkeillä, lastenhuoneesta raikaa nyt leikin ääniä ja aurinko paistaa.
Itse olen hyvin epäminämaiseen tapaan touhuillut ja puuhaillut: raivasin kesämökin (alias parvekkeen) kesäkuntoon, pesin parvekelasit, olen pyykännyt ainakin zviljoona koneellista, haaveillut kolmeneljäsosaa ajasta uudesta keittiöstä, keksinyt noin kaksi zviljoonaa tosi kallista ratkaisua keittiön järkeistämiseksi, ja suunnittelen parhaillaan vaatehuoneeseen kaivautumista.
On kummallista jaksaa.
On kummallista haluta tehdä kaikenlaisia välttämättömiä kotihommia, joita yleensä lykkään.
On kummallista olla virkeä.

Lakanat ovat ulkona kuivumassa, ensimmäistä kertaa pitkän talven jälkeen.

Tämä päivä tuntuu positiiviselta ja toiveikkaalta; on valoisaa.