jaha, ja taas pukkaa spammia. Voi räkä.

Elämässä näyttää vallitsevan jonkinlainen käänteismallinnus tällä hetkellä. Mitä enemmän jotain tarvitsee, sitä vähemmän sitä saa. Tai mitä enemmän sitä jotain odottaa, sitä vähemmän se toteutuu. Niin kuin vaikka tiskikone: toimi pari päivää ja eilen setä tuli ja kärräsi vekottimen sairaiden tiskikoneiden osastolle. Kyllä ottaa päähän: jos tästä koituu suurikin korjauslasku edellisen päälle, sellainen jota ei kotivakuutus tai korjauksen takuu katakaan, olisi kannattanut heti mennä kauppaan ja hankkia uusi koje. Nyt se olisi hyrrännyt jo toista viikkoa, eikä huolista olisi ollut jälkeäkään. Olen aina ajatellut, ettei koskaan kannata korjata, aina kannattaa heittää vanhalla kapineella vesilintua ja hankkia uusi. Sen kerran kun toimin vakaumustani vastaan, saan sen kaiken kuitenkin silmilleni. Voi räkä.

Tai lasten suhteen. Mitä enemmän suunnittelee jotain "kivaa" ja "yllättävää" sitä varmemmin kauhukolmikko asettuu vastarintaan. Ja sitä epäkelvommaksi tunnen itseni. (syy ei tokikaan ole niissä kasvatushenkisissä kirjoissa joita olen viime päivinä selannut. Niissä joista tulee huono omatunto kun en tarjoa laatuaikaa ja olen äkeä)

Isosiskon tämän tarhakauden tavoitteeksi haluan kaksi asiaa. Hänen on opittava puolustamaan itseään ja hänen on opittava tulemaan luo apua hakemaan. Esimerkki: kävin pikaisesti kellarissa niin että tytöt olivat kaksin. Kun tulin kotiin Isosisko ulvoi korkeaa ceetä minkä kurkusta lähti. Pikkusisko läpsi häntä. Tyttö ei hievahtanutkaan paikaltaan eikä yrittänyt estää siskoaan, eikä liioin ovesta tullessani tullut luo hakemaan apua. Ajatusleikki: kun Isosisko nyt pyöräilee omia aikojaan edeltä jonnekin, ja minä kävelen perässä. Jos hän kaatuu, hän jää siihen makaamaan ja huutamaan eikä tule hakemaan apua. Ja paljon kammottavampiakin ajatusleikkejä pystyn keksimään. Haluan että hän oppii poistumaan tilanteesta, jossa hänen henkiseen tai fyysiseen minäänsä kajotaan ellei hän pysty puolustautumaan muilla keinoin. Haluan että korkean ceen sijaan hän oppii tulemaan jonkun aikuisen luo hakemaan apua.

Isoveljen koulunalkuun on kolme viikkoa. Kolme viikkoa! Hauskalla tavalla jännittävää.

Tiskikone ottaa päähän niin vimmatusti.