ja taas mennään. Aamulla herätyskellon soidessa olin kaksi sekuntia siinä onnellisessa luulossa että tänään on vihdoin perjantai!
Joopajoo.

Viikonloppuna vietettiin Isoveljen syntymäpäiviä. Ihan oikeasti se napero on jo kohta kymmenen!
Isoveli itse ottaa elämän, maailmankaikkeuden ja kaiken lunkisti. Johdonmukaisen loogisesti hän oli toivonut lahjaksi kummeiltaan ja osalta isovanhempiaan sukkia ja ovelan taktisesti parilta isovanhemmalta "sellasta wii-peliä". Taktikointi osui naulan kantaan, sillä kumpainenkin wii-pelin hämmentämä isovanhempi tarjosi ostosretkeä lähimpään peliliikkeeseen. Sen lisäksi Isoveljellä on nykyään varsin edustava ja kattava sukkavalikoima.
Isoveljen kohdalla myös juhlien tarjoilu on yksinkertaista järjestää: suklaata, suklaata ja suklaata.
Suklaakakun lisäksi tarjolla oli perinteisempi kermakakku ja mustikkapiirakkaa, bageleita tuorejuustolla ja pikkupizzoja, sekä pikkuleipiä. Loistava tarjoilu, vaikka itse kehunkin - kaikki meni kaupaksi!

Lauantai oli ihanan rentouttava päivä. Leipoilin juhlia varten, lapset mellastivat pihalla. Välillä löntystimme mekin hraHakkaraisen kanssa pihalle istuksimaan ja lueskelemaan, auringosta nauttimaan.
Mitäpä siitä vaikka juhlasiivous jäi vähän vajaaksi. Lasten pölyiset naamat ja oma kiireetön olo olivat paljon tärkeämpiä.
Eikä yhtään harmittanut, vaikka viinikellaristamme ei löytynytkään yhden yhtäkään valkkaripullollista. Löytyi kuitenkin varsin mainiota punaviiniä, joka tumman suklaan kanssa oli todellista herkkua.

Tänään edessä palaveria työ2:n puitteissa.

*

Jotain ehdin lueskellakin:

Cathy Kellyn Mitä nainen haluaa on yksi vakihömppä-iltasatukirjoistani. Aina ei jaksa syvällistä ja ihmeellistä, varsinkaan iltaisin. Silloin luen vanhaa tuttua hömpettä. Tuttua hömppää lukiessa ei haittaa, vaikka kirja illalla jostain omituisesta syystä putoaisi naamalle ja virkistävä silmät-kiinni-lukokokemus katkeaisi äkilliseen heräämiseen.

Samaa kategoriaa on Nancy Thayerin Ystäviä ja aviomiehiä - luettavaa (ja jo ennastaan tuttua) perushömppää. Hyvässä hömppeessä on aina myös jonkinasteista syvällisyyttä, tai ainakin kunnon probleemi jota ratkotaan ja joka vaikuttaa päähenkilöiden elämään, niin myös tässä.

Luin myös Mary Moodyn Au revoir - näkemiin: naisen irtiotto elämään. Nimi on ehkä turhan raflaava: kyseessä on keski-ikäisen australialaisen naisen puolivuotinen itsensäetsimisloma Ranskan maaseudulla. Sympaattinen päiväkirjamainen tilitys, jossa syödään ihanasti ja pohditaan elämänkulkua. Mitään suurta löytöä, oivallusta tai muutosta Moody ei etsi, eikä löydä: oma elämä sellaisenaan on parasta. Ja paluu kotiin omien joukkoon on kirjan kohokohta.

Jonkinlaisen säästämisen puuskassa lainasin ja luin myös Esa Vileniuksen Säästökirjan. Mukavan letkeästi kirjoitettu pohdinto säästämisestä: kannattaako säästää rahaa, aikaa, hermoja vai luontoa? Onko mahdollista säästää kaikkea näistä ja miten? Pikemminkin pohdintoja kuin ratkaisuja.