Ihana ilma!
Ja minä kyykötän täällä verstaalla.
Työpäivä tiedossa huomennakin, harmittaa jo valmiiksi. Mutta otin taas kerran aktiivisen otteen työhöni - hitto vieköön, kun firmalle on hankittu oikein varta vasten juuri tällaisia viikonlopputapahtumia varten printteri - sillä on oikein nimikin - niin kyllä varmasti otetaan se mukaan, eikä taatusti sörätä lyijykynällä mitään.
Herättelin henkiin ammuvainaan aikaisen kannettavan kompuutterin (laukku on aa-kolmosen kokoinen), tallentelin tarvittavat tiedostot, etsin printterin piuhat...varsinainen help desk.

**

Niin, tämä viikonloppu menee työkuvioissa. Lauantaina olen kiinni koko päivän ja sunnuntaina olen standby-tilassa kaiken varalta.
Eikä sillä mitään väliä muuten olisi, mutta maanantaina on herrakerhon kokous, joten maanantainakin on pakko tulla urakoimaan, rakentelemaan hanke-esityksiä ja vastaavia.

**

Isosiskon ope piti eilen vanhempainillan.
Ope muistuttaa elekieleltään ja olemukseltaan aivan liian paljon muinaista opiskelukaveriani - eipä olisi ollut väliksi. On vaikea suhtautua ihmiseen mitenkään neutraalisti tai positiivisesti, jos mieleenmuistumat ovat vähemmän mairittelevia.
Ilta oli tiivis paketti, vapaalle keskustelulle ope ei jättänyt tilaa.
Tämä on kuulemma alkuopetukseen erikoistunut opettaja - mutta olemuksensa kyllä henkii muuta. Jotekin minun mielestäni alkuopettajan pitäisi olla sellainen, joka yhtenä hetkenä voi istua lasten kanssa lattialla lajittelemassa tammenterhoja ja havainnollistamalla matikan alkeita sillä tavalla, ja seuraavana hetkenä open pitäisi pystyä kohoamaan ammattimaisen lempeäksi äiti-auktoriteetiksi.
Sellaista vaikutelmaa ei tästä opesta tullut. Pikemminkin sellainen aika perinteinen kansankynttilä.
Mutta enpä ole häntä työssään nähnyt - niin että mistäpä minä oikeastaan tietäisin.

Isosiskon luokka on mukavan pieni: 17 lasta, ja osa opetuksesta on eriytettyä. Tai nykyään kai integroitua; ope kertoi että parhaimmillaan luokassa on kolme aikuista näitä lapsosia varten, eli yhden aikuisen vastuulle jää viisi-kuusi lasta. Kyllä siinä on jo mahdollisuus todella yksilölliseen ja eriytettyyn opetukseen.

**

Voi helevetti! Miten toimii laminointikone!?
Tässä koneessa on sekä humanistitunnistin että todennäköisyyslaskin. Ja se toimii kaavalla: "jos konetta käyttää työhönsä pottuuntunut ja kotiinlähtötunnelmissa oleva humanisti, välkytä valoa a. Jos valo a palaa ja humanisti syöttää paperin jonka tunniste on parillinen, älä laminoi. Jos valo on sammuksissa ja humanisti syöttää paperin jonka tunniste on pariton, älä laminoi. Lamioi parillinen tai pariton paperi jos humanisti ei katso, tai kun hän on käynyt vessassa niistämässä, mutta älä lamioi yhtään paperia sen jälkeen ainakaan kolmeen valomerkkisarjaan. Hämää humanistia syöttövaiheessa: anna välillä syöttää lamioitava paperi melkein puoliväliin arkkia, aina toisinaan älä ota paperia ollenkaan vastaan, mutta laminoi salakavalasti noin tuuman verran reunasta."
Ja kun UPm tulee paikalle, löytyy kaapista aavistuksen modernimpi masiina. Katsotaanpa...