verstaalla vetelehdin ja nassutan välipalaani. Hiljainen päivä tänään.
Olen kehitellyt tikuista asioita ja työntänyt maailmalle muutaman sähköpostin, olen penkonut mappejani ja yrittänyt näyttää kiireiseltä, väistämättömän edessä on kuitenkin antauduttava: on kaiveltava tilastoinnit esiin ja paneuduttava taas niihin. Olen säästellyt niitä pahan päivän varalle. Nyt on paha päivä. Tai oikeastaan työtön.

Viime viikonloppua vasten lainasimme tämän loistoeepoksen. Luin sen muksuille yhdeltä istumalta ja nauroimme taas vaihteeksi niin että olimme sohvalta pudota. Varsinkin Isoveljeen sen huumori uppoaa kuin sormenpää napaan. Me aikuisetkin uhrasimme hyvän tovin viikonlopusta tutkimalla kirjan kuvia, hraHakkarainen äityi lopulta pohtimaan opuksen käyttöä jopa ammatillisessa mielessä. Arvuuttelin, mitä verottaja sanoisi, jos laittaisi tulonhankkimisvähennyksiin 1 kpl Tatun ja Patun Suomi -kirjaa.
Viime kesänä tapasimme kirjailijaparin henkilökohtaisesti täällä. Isosiskoa on onnestanut jo kahtena peräkkäisenä vuonna: saman tien kun mieluinen kirja on löytynyt ja ostettu, on löydetty ihmisvilinästä myös kirjan kirjoittaja ja saatu komea signeeraus ehdalla kuvituksella.

**

Noita linkkejä metsästellessäni innostuin lukemaan vanhoja merkintöjäni. Hyvät hyttyset sentään miten pikkuiseni on vuodessa kasvanut! Hyvät hyttyset sentään, miten paljon olen ollut tekemisissä Hanskamiehen kanssa vuosi sitten! Miten erilaista oli työnteko vuosi sitten!
Nyt uskallan sanoa, että olen töykkinyt kyynärpäilläni naisenmentävän aukon tähän herraseurueeseen. Kuulun kalustoon. Tiedän kaikenlaista. Monet suostuvat asioimaan kanssani.
Olen aina ollut sitä mieltä, että työnpaikan tekeminen itselle on silkkaa työvoimaviranomaisten syöttämää propagandaa - ettäkö mukan hyvälle löytyisi paikka - minun näkökulmastani se on aina tarkoittanut sitä, että suhteita omaavalle on paikka. Nyt olen kahteen kertaan tehnyt itselleni työn. Vieläpä näin leppoisan - joten uskottava on. Juuri tässäkohden maailmankaikkeutta on minunkokoiseni aukko, ja olen onnistunut junttaamaan itseni siihen.

*

Propagandasta tuljahti mieleeni se, että puistatuksia nousee toisinaan uutisia katsellessa. Niin kuin tässä päivänä muutamana - kun tämä herra Venäjän ylipääjehu Hallitseemaailmaa Putin (sitä nimittäin Vladimir tarkoittaa!) tepsuttaa näennäisedustuksellisen demokratiansa eteen ja taustalla soi hyvinviritetty soviettihenkinen kuoro Suuren ja Mahtavan sävelin. Siitä nousee tukka pystyyn ja hampaissa vihloo.
Katselimme Teemalta viime viikolla jotain Suomi-dokkaria, nimeä en muista, mutta aiheena oli Suomi-Neuvostoliitto -suhteet.
Se koko aikakausi...kun itse on ollut oikeastaan liian nuori ollakseen tiedostava, tai edes ymmärtääkseen kaikkea mitä silloin on tapahtunut, ja kuinka se sittenkin on osa omaa henkilökohtaista historiaakin. Että on elänyt aikoja, jolloin maailmankarttaa on pantu uusiksi. Ja että ei todellakaan voi kunnolla muistaa niitä kaikkia sitä edeltäneitä, mutta muistaa kyllä eläneensä suuren ja mahtavan varjossa. Silloin kun kaikista tuli isoina Kekkosia.
historian siipien havinaa tähän: ~~~~~~~~