Tiedättekös mikä minua melkoisesti masentaa? Se että raataa koko viikon ahteri kierteellä, ja kun ihana vapaa viikonloppu alkaa häämöttää horisontissa, alkaa myös kurkussa ja muissa nuhaelimissä häämöttää nuhanalku.
Kyllä pitäisi sellainen sääntö olla, että sairastelun takia menetetyt vapaat korvataan uusilla vapaapäivillä. Hyvänen aika, täytyyhän ne sairastelun takia tekemättä jääneet työtkin jossain välissä tehdä. Miksei sitten vapaitakin? Missäs välissä sielu elpyy muuten?

**

Ja mistä voi keksiä synttärilahjan seitsenvuotiaalle kummikimulille? Isosisko ehdotti: "barbi, tai sit hyppis. Jos sä et löydä barbia nii kato sit hyppistä. Ja jos sä et löydä hyppistä niin kato sit barbia. Mut älä semmosta tanssiaisbarbia, kun mä haluun sen joululahjaks" ja hetken asioista toiseen poukkoiltuamme, tyttö palasi vielä: "kyl semmonen taskukissakin on aika kiva"

**

Isosiskon päiväkodilla oli eilen eskarilaisten vanhempainilta. Kaikista läpi kevään ja kesän vaivanneista epäilyksistäni olen vapautunut: näen, koen, tunnen, että lapseni on erittäin hyvissä ja osaavissa käsissä. Vanhempainilta oli muuten hyvä, mutta kuten aina, paikalla on yksi vanhempi, jonka kullannupun asiat ovat keskimäärin muiden asioita tärkeämpiä (no en varmana ollut minä!). Eikä siinä vielä kaikki, tarina jatkui melko yllättävällä käänteellä "minä ja mun kaamea lapsuus" (en todellakaan minä!)
Minä olen se, jolla on aina jotain kysyttävää tai ehdotettavaa tai kommentoitavaa, myönnän sen - mutta viimeiseen asti yritän olla mainitsematta lastani nimeltä ja viimeiseen asti yritän olla korostamatta häntä hyvässä tai huonossa. Tämä äiti antoi kyllä täyslaidallisen, eikä meinannut millään saada juttuaan poikki. Huomasin että lisäkseni vieressänikin istuva äiti alkoi keksimällä keksiä erilaisia jonninjoutavia kysymyksiä, joilla saatiin vähän hengähdystä tilanteeseen. Onneksi lopulta yhdellä opella oli sen verran pelisilmää, että nousi ylös tarjoamaan lisää kahvia - vanhempainilta sai luontevan päätöksen.

Opin uuden asiankin: somalikieltä kirjoitetaan eurooppalaisin aakkosin. Olin luullut että arabialaisin.

Isosisko oli pyytänyt kysymään kaksi asiaa: milloin alkaa uimakoulu (keväällä) ja montako kieltä on heidän eskarissaan (viisi).

**

Täytyy kai taas jatkaa näitä tavallisia.
Ensi viikolla työ2 näyttää ovelia puoliaan: pääsen haastateltavaksi opinnäytetyöhön, johonkin kontaktiverkostoon ja saan työharjoittelijan! (tämä viimeinen on kaikkein omituisin: miten ihmeessä esitän hänelle sinkoiluani työ1, työ2 ja kaikenlaisen molemmista töistä johtuvan yleislusmuilun välillä?) (saatika sitten: miten ikinä kehtaan kenellekään paljastaa, että päivieni kohokohta on kaffepaussi bloggailuineen!)