aivan ihana syksyinen päivä: kirpeää, melkein kylmää, kirkasta. Juuri tällainen oli päivä, jolloin menimme naimisiin.

Ja tänään vietimme herraHakkaraisen isovanhempien hääpäivää (joka on oikeasti ollut jo elokuussa, mutta jota juhlittiin siis tänään). Suurta kunnioitusta herättää se: kuusikymmentä vuotta jaettua, yhteistä elämää. Pidempi aika kuin mitä on viettänyt kotikotona, pidempi aika kuin omat vanhempani ovat olleet olemassa. Kolme neljännestä koko omasta elämästä. En osaa edes aavistella millaisia karikoita ja onnenhetkiä noihin vuosiin mahtuu, en sitä perspektiiviä, joka elämään syntyy saman ihmisen kanssa elämisestä, samassa talossa samalla paikkakunnalla asumisesta - millaisia muutoksia näkee, millaisiin asioihin joutuu sopeutumaan.
Annoimme heille muistoksi heidän hääkuvastaan teetetyn muotokuvan - miten nuorilta he siinä näyttävätkään!

Olen mykistynyt.