kävelimme eilen aamulla sumussa päiväkotiin. Jotensakin kasvattavaan äitimäiseen tapaan kerroin Pikkusiskolle että nytpä me kävellään pilvessä.
Juteltiin sumusta ja pilvistä.
Typykkä alkoi kahmia ilmaa suuhunsa: "jos tää olis oikee pilvi, mä maistaisin sitä. Se on niinku hattara."
minä: "tää ON pilvi. Me ollaan nyt pilven sisällä."
Typykkä kahmi lisää ilmaa kädellä suuhun: " äiti, nää pilvet maistuu ihan sun käsirasvalta!"

*

Eilinen oli mukava päivä: työn puolesta tarjolla oli kiinnostava seminaari, Uuden Työntekijän kanssa tullaan juttuun ja ollaan ainakin vähän samaa mieltä ainakin joistain asioista ja verstasfiilis on ihan hyvä. 
Illalla oli mukava tunnelma vetämässäni pienryhmässä.
Tulin kotiin hyvällä tuulella, pelasin supersankarikorteilla Isoveljen kanssa, piirtelin Pikkusiskon kanssa ja iltasadun sijaan lauloin nuotin vierestä koko joukon iltalauluja.
Nukuin kuin tukki aamuun asti.

Voiko ihminen enää enempää toivoa?