Perjantain ostoslista:
- 1 kpl partiohuivi
- 1 kpl nokkahuilu
- 2 kpl synttärilahjat

Perjantain todelliset ostokset:
- 1 kpl partiohuivi
- 1 kpl askelmittari
- 2 kpl nokkahuilu
- 1 kpl kazoo
- 5 kpl sälää ja roipetta synttärilahjoiksi
Soitinliikkeen täti kysyi, haluanko myös korvatulpat.
Askelmittarin ostin partiohuivikaupasta, koska siellä oli loistava tarjous, ja koska olin juuri muutamaa päivää aikaisemmin heräteostanut itselleni repun, että voisin helpommin ja mukavammin kävellä työpätkiä. On se kiva lelu! Tänä aamuna tuli pelkästään lasten herättelystä ja aamupalakohnauksista melkein 500 askelta.

Askelmittari on tietysti taas askel kohti kohennettua terveyttä.
Kumma juttu muuten: olen ihan oman empiirisen kokemukseni kautta huomannut, että mitä säännöllisemmin (=tylsemmin), terveellisemmin ja kevyemmin elän, sitä paremmin ihan oikeasti voin.
Kun muistan, jaksan ja viitsin noudattaa valtion virallisia ravitsemussäädöksiä, kun muistan ulkoilla ja kun muistan mennä nukkumaan ajoissa, voin loistavasti. Sielu laulaa ja keho tottelee niin hyvin kuin se minulla on mahdollista.
Ja siitä huolimatta pääkoppa yrittää vakuuttaa, että ihan oikeasti olisin paljon onnellisempi, jos loikoisin kippurassa sohvannurkassa kutakuinkin liikkumatta, mitä nyt lappaisin jotain sokeris-rasvaista herkkua tasaiseen tahtiin kitaani.
Ja kaikken kummallisinta on se, että vaikka minulla on asiasta empiirinen kokemus, olen silti taipuvaisempi uskomaan sitä mitä pääkoppa sanoo. Eikä yhtään auta, vaikka olen elänyt itseni kanssa jo useita vuosia, jopa vuosikymmeniä - luulisi että pikkuhiljaa alkaisin uskoa itseäni siinä asiassa, että pääni on joissain asioissa väärässä!

*

Viikonloppu oli fantsu! Kertakaikkiaan - koska olen viime aikoina onnistunut elämään pikemminkin empirian kuin pääkopan vaatimusten mukaan - olen ollut loistavan hyvävointinen. Ja koska koko viime talven vaivannut nukkumavaikeuskierre on ainakin toistaiseksi katkipoikki ja uni on ollut suloista, olen aivan loistavan hyväntuulinen. Mahtava tunne.
Ja koska vielä sääkin oli hyvä, ei viikonlopusta voi käyttää mitään muuta sanaa kuin fantsu!

Lauantai-aamupäivällä kokosimme joukkomme ja pyrähdimme lähimetsään. HraHakkarainen teki ekotyötä ja keräsi lasipaloja, minä ja naperot keräsimme muutaman kourallisen puolukoita vispipuuroa varten. (Kukaan ei kyllä syö sitä puuroa, paitsi ehkä hraH, mutta mitä väliä sillä on)
Ihanan raikas ilma ja mukava tunnelma.

Sunnuntaiaamupäivällä työnsimme naperot ulos ovesta, minä kokkasin ja juoksin välillä vahtimassa muksuja, hraHakkarainen keskittyi flunssaansa ja omiin kotihommiinsa.
Sunnuntai-iltapäivällä kutsuimme itsemme kylään naapuriin. Kotiuduttuamme sain hepulin: laitoin täniset ruuat, leivoin leivät, pistin lapset iltapesulle ja hraH:n imuroimaan ja kun lauma oli vaakatasossa, kipaisin lähimetsään vielä pikaiselle sauvailulenkille. (se askelmittari!)

Kummallista olla näin energinen ja hyväntuulinen. Koko viime talvi, tai ehkä jopa pitkästi tästä vuosi taaksepäin, tuntuu menneen pahantuulisessa läpi kaiken käyvässä väsymyksessä. Nautin suunnattomasti energisestä olostani ja elämänriemustani.

Lauantaina sain muiston menneestä: CD-levyllisen liki parinkymmenen vuoden takaista lempimusiikkiani. Kiitos Googlen, löysin vihdoin myös sanat teokseen. Nautin suunnattomasti myös siitä, että nyt vihdoin ymmärsin liki sanasta sanaan, mitä levyllä lauletaan.
En edes yritä jakaa elämystä; kell onni on, se onnen kätkeköön.