taas kerran kaivelin Nopeahuolen varastostaan. Liian helposti laiskistun: bussikorttia on jäljellä vielä viikko, olisi niin mukavaa körötellä komeasti julkisilla. Mutta onko kellään varaa jättää tätä aurikoa käyttämättä? Posket hehkuvat ulkoilmaa vieläkin.
Ristiriitaista on - monessakin asiassa, tässäkin: pyöräilystä tulee hyvä omatunto ja hyvä mieli ja tarpeellista hyötyliikuntaa. Bussissa, mennen tullen, on monta kertaa päivän ainoa mahdollisuus lukea intensiivisesti. Sellaisia kirjoja, joita ei kotihässäkässä ehdi tai jaksa tai viitsi. Tai ei vain muuten tule avanneeksi. Kumman hyvänmielen tässä sitten valitsee - päätös on aina yhtä vaikea. Ja laiskuus yhtä suuri.

Eilen oli hyvä päivä, tästä tulee hyvä päivä: aurinko selvästi virittelee minua kohti positiivista. Ja vasta nyt, kahden omalääkäripuhelinkonsultaation jälkeen huomaan senkin, miten kärttyisä ja kurttuisa olen ollut koko talven taitteen, melkein huomaamattani. Hyvä tietää että se vaikuttaa minuun niin, osaan jatkossa seurata merkkejä tarkemmin. Aurinko ja korjattu kemia - hyvä näin.

Eilen oli hyvä päivä, uskokaa pois! Päivällä livahdin töistä hetkeksi poliisien huutokauppaa katselemaan, taskussa oli jokunen euro, siltä varalta että jotain hauskaa tulee vastaan. Tunnelma oli mainio, pyöriä kävi kaupaksi. Minun rahani pysyivät taskussa.
Kotimatkalla poikkesin tieltä läheiselle kirppikselle, takkia kaipailisin ja hepeneitä tytöille, jotain ihanaa prinsessasälää leikkeihin. Kävelen-kävelen-tsippadaijaa kaikessa rauhassa ja äkkiä terhistyn kuin ajokoira: mitä onkaan tien toisella puolella? Pyöräkauppa!
Muistin kyllä, että tässä risteyksessä on ollut joku urheiluliike. Kirmaltaen kipaisen tien yli: jalkakäytävän varteen on parkkeerattu koko rivi lastenpyöriä, oikeaa kokoa. Kiertelen kaartelen katselen. Haen sisältä puolikuuron kaksimetrisen vanhan papparuksen ja hieroilen kauppoja.
Soitan herraHakkaraiselle, joka mutisee, mutta tulee. Voidaanko me muka ostaa pyörät sovittamatta? Miten ne saadaan kotiin? Tarvitseeko ne edes niitä? Minä hyppelen kuin kengurunpoikanen, kylläkyllä, nämä kannattaa nyt ottaa. Jos ei Isosisko vielä ole tarpeeksi pitkä, niin loppukesästä on jo. Olethan itsekin nähnyt miten se menee polvet suussa. HerraHakkarainen mutisee lisää ja hakee kaksimetrisen puolikuuron papparaisen uudestaan hieromaan kauppoja. Ostamme kaksi pyörää - samalla hinnalla jota toisessa kaupassa pyydettiin yhdestä käytetystä. Isoveljen pyörässä on vaihteitakin.
Lähden bussilla kotiin, herraHakkarainen jää odottamaan kyytiä.
Haen kimulit hoidosta, ja kotipihassa kaartelee jo Isoveli omalla uudella pyörällään.
Isosiskolle tulee kiire - hänenkin täytyy heti kokeilla uutta omaa pyörää. Rakas Vilma saa jäädä kellariin, täältä tulee Villikissa. Ja Pikkusiskokin haluaa sotkuilla apupyöräisellään. Koko kolmikko pyöräilee aurinkoisella pihalla ja herraHakkaraisenkin on myönnettävä: hyvät kaupat nämä olivat.
Isoveli hämääntyy: Isä miks tästä pyörästä tuli äkkiä näin raskas?
Vaikka olisi seuraava loppukuu kaurapuuroa...

**

Töissä viimeinen hektinen nakutteluviikko menossa.
Jatkan myöhemmin