melkein kuin koko kesää ei olisi ollutkaan, niin on arki taas loksahtanut paikoilleen.
Aamulla lapset omiin osoitteisiinsa, minä verstaalle, iltapäivällä kotiin, ruokaa, sekalaista sähellystä, iltapalalle, -pesulle ja nukkumaan. Ja aamulla taas sama uudestaan.
Toki on hakemista: missä on jumppapussi ja onko ihan tosissaan pakko vaihtaa vaatteita jumppatunnin jälkeen; säilytetäänkö koulukirjoja koulussa vai kotona vai kannetaanko niitä edestakaisin repussa; kuka menee mihin ja milloin? Pikkusisko seurasi reppujen tsekkaus-pakkausurakkaa ja huokaisi kaihoisasti: "mäkin haluaisin puuhailla!"

Minä purin tiukasti huultani, kimuli kun oli vain paria tuntia aiemmin onnistunut järjestämään puuhaa vähän enemmänkin.
Olin kovasti paljon tyytyväinen hääriessäni uudessa (melkein valmiissa) keittiössäni kun kukaan lapsista ei tullut valittamaan että on nälkä ja yök en syö, kun Pikkusisko laahusti sisään: "äiti, kun Viirulla on vähän niinkuin väriä tassuissa"
ä: "mitä, miten se on mahdollista?!"
P: kohauttaa olkiaan
ä: "mitä sä olet tehnyt? maalasitko sä jotain? Onko teillä muka jotain maalia siellä?"
P vaikenee
ä: (astetta kovemmalla äänellä): "askartelitko sä jotain vai maalasitko vai liimasitko?"
P: "en mä oikein osaa selittää"
Ä syöksyy tyttöjen huoneeseen tutkimaan tilannetta: ei kissantassunjälkiä onneksi missään. Mutta Isosiskon kalliit hienot akryyli/öljyvärit on vihitty käyttöön sormivärityylillä, ja maalia on. Tuolilla, lattialla, matossa ja myös äidin varpaissa.
P: "kyll Isosiskokin on niitä käyttänyt"
Pakollisten äitinatkutusten ja ruuanlaiton keskeyttäneen siivousoperaation jälkeen tajuan, että Pikkusiskolla on päiväkodin askarteluhetken jäljiltä jääneet luovat voimat jyllertämään. Hienot maalit nostetaan katonrajaan hyllyn päälle ja elämä jatkuu.
Milloin oikein opin, että kotihommia häiritsevä Pikkusisko on pienempi paha kuin yksikseen puuhaileva Pikkusisko?
En varmaan koskaan.

*

Isosiskon koulu on ok, paitsi että opettajat ovat kovasti puheliaita: "käsityönopettaja vaan puhui ja puhui ja puhui. Voi hyvänen aika että se puhui!" (pikkuvanha huokaus ja olkien kohautus)

Isoveljen koulu on ok. Ensimmäisen kerran elämässään Isoveli myönsi, että joskus lähitulevaisuudessa (parin vuoden kuluttua) saattaa kannattaa harkita koulunvaihtoa - alakoulua kun ei voi loputtomiin käydä. "Mä menen parhaaseen kouluun, mihin vaan mut päästetään"
Aloin pohtia, onko Eton liioittelua, ja oppiiko siellä liian estyneeksi.

Pikkusisko haluaa puuhailla ja pakata reppua ja mennä musiikkiluokalle ja siihen kouluun missä opetetaan kielikylpyruotsia (äiti mikä muuten on kielikylpy?) ja miten niin en voi mennä sinne vaikka se koulu lakkautetaankin ja mä menen kyllä samaan kouluun kun Isoveli tai Isosisko ja b-luokalle. Tai a. Ja onks ihan pakko opetella englantia jos muuttaa Ruotsiin asumaan?