ei voi millään olla taas maanantai!
Ei vaan voi.

Työmäärän lisääntymisestä huomaa taas, missä vaiheessa vuotta mennään: kiireisessä. Tämä viikko on vielä melkein siedettävä, sen jälkeen alkaa rumbien rumba.
Opiskeluasioita pitäisi muistaa miettiä, niiden eteen tehdäkin jotain.
Ja verstaan vesiremppa jatkuu aina vain. En saa edes teetä keitettyä lämpimikseni.
Kun vettä ei ole, niin ei ole.
(kai sitä olisi, jos samoilisi jonnekin remppavessaan kannun kanssa. Olen liian laiska ja jäässä viitsiäkseni)

Jos nyt hakemalla hakee jotain positiivista, niin olen ollut epänormaalin hyvällä tuulella jo epänormaalin pitkän aikaa.
Veikkaisin että asialla on ainakin jonkin verran tekemistä sen kanssa että olen viime aikoina miettinyt normaalia tarkemmin, mitä suuhuni pistän.
Itsestään huolehtiminen näköjään kannattaa, vaan milläs sen vielä sisäistäisi?