typyköiden kanssa kotosalla. Isosisko tuntuu tällä hetkellä hyvältä ja Pikkusisko omalta itseltään. Ulkona on pakkasta ja sataa lunta.
Olen yrittänyt ymmärtää Distillerin toimintaa; ohimoita luistelee ja otsasuonia kiristää.

**
Arkipäivän toteutumia Murphyn laista:
1. Kengännauhat aukeavat sitä varmemmin, mitä tukevammat tumput käsissä on, ja mitä kankeammin kulkija maata kohti taipuu.
2. Jos menee bussipysäkille ajoissa, bussi on myöhässä, ja joutuu odottamaan kymmenen minuuttia sen todennäköisen tuloajan päälle. Jos menee bussipysäkille siihen aikaan, jolloin bussin pitäisi todennäköisesti mennä ohi, se onkin ajoissa ja pysäkilläseisojalle vilkuttavat iloisesti takavalot ja ivalliset teinit.
3. Jos myöhästyy bussista ylläkuvatulla tavalla, on todennäköisesti vähintään kolme kassia tavaraa kannettavanaan.
4. Jos myöhästyy bussista ylläkuvatulla tavalla ja käsissä on vähintään kolme kassia kannettavana, tapahtuu kohta 1.
5. Jos tapahtuu kohta 4, kassissa on salaattia ja kurkkua, jotka uhkaavat mennä jäähän hetkenä minä hyvänsä.
6. Jos tapahtuvat kohdat 3, 4 ja 5, kannattaa nöyrästi lähteä kävelemään ja repiä huumoria sieltä missä sitä on.
Eilen oli kertakaikkisen upea ilma ulkoilla: pakkasta oli rapsakkaasti, mutta viima oli viiminyt itsensä kuiviin. Taivas oli kirkas, lännessä näkyi käsittämättömän kirkas tähti. Hiki tuli kun taivalsin.

Siinä kävellessäni muistin yhtäkkiä ensimmäisen mun taloni. Tiedättehän, sellaisen jonka näkee jossain ohikulkiessaan ja toteaa, että tuo se on mun taloni, ja siellä selvästi eletään onnellista elämää(tm).
Ensimmäinen mun taloni oli vaalea, ei oikeastaan valkoinen eikä harmaa, mutta jotain siltä väliltä, vähän ränsyinen huvilatyyppinen talo sairaalanmäessä. (En kyllä muista, oliko sen mäen nimi sairaalanmäki, mutta olkoon nyt). Talossa oli keskikokoinen, pikkuisen villiintynyt piha, jossa kasvoi käkkyröitä omenapuita. Jos me olisimme asuneet siellä, meillä olisi selvästi ollut onnellinen elämä(tm), johon tuossa kypsässä yhdentoista vuoden iässä kuului kaksi afgaaninvinttikoiraa eikä sitten oikeastaan mitään muuta. Kovasti kyllä ihmettelin, etteivät vanhempani hankkineet meille sekä tuota taloa että sen myötä onnellista elämää(tm).

**
Pohdiskelin yöllä(kin) syvällisiä.
Olen tullut siihen tulokseen että makeannälkää on kahta lajityyppiä.
On makeannälkä tavanvuoksi ja makeannälkä mallia patologinen.
Makeannälkä tavanvuoksi talttuu vitamiineillä, syömällä hyvin ja hätätilassa napostelemalla manteleita ja banaanilastuja.
Makeannälkä mallia patologinen ei mene ohi ennen kuin on sumeilematta syönyt ainakin kaksi riviä äklöä suklaata (mikään muu ei toimi!) ja sitä seuraa aina joko päänsärky, alakulo tai peeämäs. Toisinaan jopa kaikki kolme.
Pahinta on, ettei koskaan voi heti tietää, kummasta makeannälästä on kyse. Täytyy odottaa vähän aikaa. Ja aloittaa lääkintä aina ensin niillä manteleilla ja banaanilastuilla. Jos sitten onkin kyse makeannälkä tyyppiä patologisesta, on ennestään jo ähky manteleista jne, joten suklaatista riittää pienempi määrä. Todelliseksi ongelmaksi makeannälkä tyyppiä patologinen muuttuu silloin, kun elimistö huutaa suoraa kurkkua suklaatia, mutta suu on jo ehtinyt tottua suklaattomuuteen, ja suklaa maistuu ällöttävältä (kyllä vain, niinkin voi näköjään käydä!)
Olin varsin tyytyväinen siihen, että eilisiltainen makeannälkä oli pelkkää tavanvuoksia. Ja meni ohi ilman manteleitakin.

**
Miten ihmeessä se Distiller oikein toimii? Täytyy jatkaa pohtimista.