Pää on niin tyhjä. Ei mitään uutta sanottavaa. Koko viikko on pyörinyt lasten sairasteluiden ympärillä, ei ole ollut aikaa edes kunnolla surra kisua.

Käytiin pitkästä aikaa muksujen kanssa metsässä. Kerättiin vispipuurollisen verran puolukoita ja päätettiin, että ensi viikonlopulla mennään uusiksi, eväiden kanssa. Pikkusiskokin käveli sinnikkäästi koko reissun, vaikka käkkyräiset puunjuuret ylettyivät häntä melkein napaan asti. Isosisko kiipesi puuhun.

Kaikki suuret ajatukset katoavat, kun niitä oikein yrittää tavoittaa. Ramppikuume.