päivän suurimmat pakolliset on nykerretty, viikonloppu häämöttää melkein horisontissa.

Tämä on ollut tohinainen viikko.
Tämä on ollut hyvä viikko. Äärettömän hyvä.
Kyllä, sekä Isoveljen että Pikkusiskon vanhempainillat ovat olleet sitä perusdiipadaapaa jota nuo vanhempainillat tapaavat olla, mutta jälkifiilis diipailusta on ollut positiivinen. Olen tavannut ihmisiä joilla on motivaatiota, intoa ja halua tehdä, tarttua asioihin.
Kyllä, missasin valitettavasti yhden syksyn kiehtovimmista tapahtumista, koska olin itse samaan aikaan toisaalla - mutta oma juttuni oli hyvä ja energinen ja sain iloista palautetta "mummopiiriläisiltäni". Keksin paljon hyviä uusia juttuja mummosille tulevia kertoja varten.

Ja tänään on jo legendaariseksi muodostunut roskaruokaperjantai.
Perjantaisin yritän hoitaa aina pakollisia asioita töiden jälkeen, ja olen siksi lanseerannut käyttöömme roskaruokaperjantain.
Roskaruokaperjantaina syödään roskaruokaa, ja nykyään roskaruokaperjantain aamuna pidetään perheneuvottelu aiheesta päivän roska. Lapsilisien kunniaksi lupasin vierailla hampparipaikassa - meidän naperoille harvinaista herkkua - ja lunastaa sieltä noutoeväät nassutettavaksi.
HraHakkaraisen kanssa pidimme vielä varjoparlamentin ja sovin, että aikuisten roskaruoka on jotain ihanaa herkkusalaattia jostain keskustan marketista. (kana-vuohenjuusto on kovassa kurssissa!)

*

Viikonloppuna luvassa töitä, ystävien tapaamista ja nyyttäreitä, ja toivottavasti ihan silkkaa vanumista ja lepoakin.
Viimeinen opiskelujuttu pitäisi punnertaa maailmalle ensi viikon alkupuolella, ja ensi viikolla on luottamus- ja vanhemmuustehtävien lisäksi tiedossa on yhteistä parisuhdeharrastustakin.
Hyvä niin.

*

Tavoilleen uskollisena Pikkusisko "ei malta millään odottaa" seuraavaan viikonloppuun ajoittuvaa työkeikkaa. "koska me oikein päästään töihin? mitä mun kuuluu tehdä? entä jos en osaa?"
Tänä aamuna Pikkusisko kyseli ja kiskoi samalla sukkiksia jalkaansa: "isä, mitä sä sit teet kun me tehdään töitä?"
HraH:" mä vaan olen. Mun ei tarvitse tehdä mitään, läl-läl-lää!"
Pikkusisko: "etkö sä tee mitään?" (sukkisten kiskominen loppuu kuin seinään)
minä: "ei, isä on ainoa joka ei ole töissä. Se saa vaan olla"
HraH: "lällislää, siitäs saatte!"
Pikkusisko: "ihan epää! lapset joutuu töihin!" Puoli metriä sukkiksia töröttää jalkojen jatkona, pikkukimulia naurattaa ja harmittaa yhtäaikaa, koko naama kurmuilee naurunkureilla. "mä en jaksais millään odottaa!"