töissä on niin hiljaista, niin hiljaista...
Olisin lähtenyt kotiin jo aikapäiviä sitten, mutta päätin vielä kaksiminuuttisen verran odotella yhtä sähköpostiviestiä, josko sen myötä saisi edes jonkinlaisen saldon tämän viikon työsaralle. Odotellessani olen itserakkaasti lukenut omaa blogiani taaksepäin ja muistellut eloa vuoden, kahden ja kolmen takaa.

Huomenissa seminaareilemaan: kaikesta vastustuksestani huolimatta olen yrittänyt psyykata itseni positiiviseen vireeseen, kaipa tämä on olevinaan palkinto tehdystä työstä. Kaipa siellä voisi olla hauskaakin. Ehkä.
Ainakin on yritettävä.

*

Isosiskon tauti oli kuin olikin enterorokko: suussa on rakkuloita, jotka ovat ilmeisen kipeitä, vaikka typykkä muuten onkin jo kunnossa.

Vielä viikko kunnon töitä, sitten UPM lähtee lomalle, ja sitten onkin jo joulu.
Yritän luovasti suunnitella tulevien viikkojen töitä, että olisi edes jotain tekemistä. Huomaan nimittäin, että jos olen aivan toimeton, unohdan jopa rutiinit. Epäilen, että kohta unohdan avata ovenkin, jos liiaksi tylsistyn. Tai vastata puhelimeen kun se soi.
(JOS se soi, meillä on niin hiljaista!)

Pohdiskelimme eilen miehissä keittiöremppaa: Pomppivan Sovinistin veli on muuttanut samaan taloon, kerrosta alemmas, ja hänellä on remppa alkamaisillaan. Ilmeisen kyllästyneenä yksinoloon hän tuli eilen iltaa istumaan ja esittelemään remppasuunnitelmiaan. Siitäpä vain vinkkejä ammentamaan! Jopa hraHakkarainen alkaa pehmetä ajatukselle, myöntää edes sen että "tarttis tehdä jottain".
Yhtä mieltä olemme hraH:n kanssa siitä, että meidän remppamme toimitetaan avaimet käteen -periaatteella.
Siihen yksimielisyydet melkein loppuvatkin.
No jaa, on sentään toinenkin asia, josta olemme yksimielisiä: ikkunan edessä pitää olla ihana kyttäysjakkara. Että voimme sitten eläkepäivinämme istua ja kerrostalokyttäillä ohikulkijoita. Mutta tarvitaanko ikkunan alle myös pöytätasoa?
Olisiko kätevämpää pitää kyttäyspäiväkirjaa jos ikkunan alla olisi taso? Vai istuuko kyttäysvapaalla oleva pöydän ääressä tekemässä merkintöjä kyttäyspäiväkirjaan?

*

eipä vain sähköpostiluukku kolise, ei sitten millään.
Pitäisiköhän vain luovuttaa ja lähteä maailmalle?