partiouutisia.
Isoveli oli tyytyväinen ja osallistuvainen ja hyväntuulinen. Eikä kuulemma kovinkaan vaitelias partiotapaamisessa. Kotimatkalla hän kuitenkin ilmoitti: "olen yksimielisesti tullut siihen tulokseen, etten mene sinne enää"
Ei sitten. Ainakin on yritetty.
Isosiskoa otti päähän suunnattomasti. Heti mulle kaikki tänne. Ja pihalle perustettiin partioryhmä, joka koostui ohjaajasta (Isosisko), partiolaisesta (Pikkusisko) partiolaisen mummosta (arvatkaa kuka?) ja tiikeristä (Viiru, elämänsä toisella valjaskävelyllä). Partiolainen karkasi melkein koko ajan partio-ohjaajalta ja tuli katsomaan kuinka mummo ulkoilutti tiikeriä: "jooko et tää sai taluttaa sitä tiikeriä, jooko?"
Partio-ohjaaja haki allekirjoituksia kaikenlaisiin kaavakkeisiin tämän tästä. Partiossa harjoiteltiin junan kuljettamista.

Verouutisia
Pahaa sappea uhkuen pakottauduin lampsimaan läpi kaupungin verotoimistoon ja lietsoin itseni taisteluvalmiiseen raivoon. Vastassa olikin ymmärtäväinen virkailija, eikä melkein ollenkaan jonoa. Veroprosentit laskeutuivat sujuvasti ja uskoisin että luotettavasti. Hilaan varoiksi kaikkia muutamalla yksiköllä ylöspäin.
Päänsäryn sain silti, ja makasin suurimman osan iltaa (partiotapahtumien jälkeen) sohvalla peittoihin kääriytyneenä.

Työrintamalta ei mitään uutta. Verstaalla on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Puhelin on rikki. Sähköposti on jumissa ja kaikki tämän viikon työt on tehty. Voisin tietysti aloitella ensi viikon hommilla, suunnitella uuden työn kuvioita - mutta mitä sitten tekisin ensi viikolla?
Otan siis iisisti.
Haluan aloittaa uuden viikon ja uuden työn kunnon touhurykäisyllä, tohinalla ja kiireellä - siksi siis rentoilen tänään. On mukavaa tietää, että alkuviikolla, lähipäivinä on paljon mieluista puuhaa ja suunnittelua edessä.

**

Kaipaan romantiikkaa.
En sellaista samppanjaa-ja-vaahtokarkkeja -romantiikkaa, vaan sitä, että ehtisin, jaksaisin, pystyisin katsomaan kauemmas kuin napanöyhdän tukkimaan napaelimeeni.
Että ehtisin, jaksaisin, pystyisin näkemään sen tärkeimmän ihmiseni.
Että ehtisin, jaksaisin, pystyisin jakamaan muutakin kuin triviaaleja kuulumisia.
Henkisesti tämä uusi työjuttu tuli niin puskista, vei jalat alta, etten ole osannut ajatella mitään muuta kuin itseäni. Ja päälle parin illan päänsäryt.
Ei tärkeimpiä saisi työntää perälle.

**

Tänään on taas tällainen ilta edessä:

      863309.jpg