toisinaan on verstaskärvistelyssäkin vaihtelua. Tänään olen istunut koko aamun ultramodernissa markkinointiofficessa (mitään muuta sanaa siitä ei voi käyttää) työstämässä herrakerhon uusinta älynväläystä julkaisukuntoon.
Luova työ voisi olla hauskaa: saisi ideoida ja kirjoittaa oikein sydämensä kyllyydestä. Mutta luultavasti en viihtyisi, enkä varmaan edes ulkomuodoltani sopisi moiseen ultramoderniin ilmanalaan. Kun ei ole pellelaseja, retrokrakaa eikä muitakaan superasusteita.
Parempi vain tyytyä nakuttelemaan herrakerhon määräämässä tahdissa.
Sitä kyllä ihmettelin, että avukseni komennettu assari - varmaan officen hierarkian pohjalta - oli melkoisen avuton tarvitsemamme ohjelman käsittelyssä. Ei muuten, mutta kun häntä sen asiantuntijana kaupattiin. Ikuna en ole itse macia käyttänyt, enkä koko ohjelmaakaan nähnyt, mutta silti pystyin ratkomaan muutamankin eteen yllättäin ilmestyneen ongelman. Luultavasti siksi, että olen niin toivoton tumpelo kaikenlaisten vekottimien kanssa, ja siksi aina valmis etsimään ohjeita, kokeilemaan ja kokeilemaan vielä uudestaakin toinen toistaan oudompia ratkaisuja.

**

Jatkoimme edelleen lasten kanssa sukseilua: hiihtelimme ensin pihalla ja uskaltauduimme sitten lähiön kaduille (K! ei L) lylyä lykkimään.
Isoilla oli omat menonsa, mutta Pikkusiskon kanssa lähdimme illansuussa naisissa urakoimaan pehmeässä nuoskalumessa. Sauvoimme verkalleen kilometrisen pätkän koululle, käännyimme niillä sijoillamme ympäri ja sukseilimme takaisin. Pikkusisko oppi polvet-jäykkänä-tasatyönnön lisäksi myös vuorotahdin ja kotimatkalla sain jo itsekin pientä hikeä pintaan. Leppoisaa ja mukavaa. Iltapala maistui ja uni tuli typykälle silmään nopeasti. Itselläni oli korvienväli täynnä pikkukimulin höpötystä: kun kerran saa äidin kokonaan omaan käyttöönsä, on käytettävä joka hetki hyödyksi ja puhuttava ihan koko ajan.
Elättelen varovaisia toiveita että pääsisin tänään oikein ladulle. Vaikka isojen kanssa. (tai ilman)
Sikspäkki ei ole kyllä vieläkään ilmaantunut.