kotiuduin maailmalta, koko matkani muualla mukanani seurasivat Isoveljen sanat: "tuu sit varmasti kotiin, mä en halua mitään äidinpuolikkaita!"
Olen opiskellut kovasti, nauranut valtavasti, tutustunut curlingiin ja suorittanut ensimmäisen ja helpoimman osan opinnoistani tyylillä. Enää neljä osiota tekemättä.

Umpiväsyneenä illalla yritin saada keittiöasioista tolkkua: tänään kävimme teettämässä alustavaa suunnitelmaa.
Huolen- ja murheenaiheita:
1. riittääkö raha?
2. jos ei riitä, miten ikinä voisin luopua ihanasta unelmastani?

*

Oli aurinkoinen kevätpäivä viikko-pari sitten. Olin menossa ruokakauppaan. Liikennevaloissa kadun toisella puolen valotolpasta piti tiukasti kiinni vanhanvanha mies joka vapisevalla kädellä huitoi ja huhtoi ympäriinsä.
Menin miehen luo ja kysyin mikä on hätänä.
Hän tarvitsi taksia.
Kävelin tien toiselle puolen, kymmenen metrin päähän taksitolpalle ja sanoin ensimmäiselle kuskille: "otapa kyytiin tuo vanha mies tuolta liikennevaloista. Hän on jo hyvän tovin yrittänyt saada taksia." Palasin takaisin miehen luo.
Suhari kaahasi tiehensä.
Kävelin uudelleen tien toiselle puolen taksitolpalle, seuraavan kuljettajan luo: "otapa kyytiin tuo vanha mies tuolta liikennevaloista. Hän on jo pitkään yrittänyt huitoa teille että saisi taksin."
Vapisevin jaloin nousi vanhus taksin kyytiin. Minä menin ostamaan omenoita.
Joskus sydän melkein särkyy.