Luukku 6: itsenäisyyspäivän perinteisiimme kuuluu juhlapäivällinen erään ystäväperheen kanssa. Tällä kertaa juhla-ateria oli ensimmäistä kertaa historiansa aikana uhattuna: Pikkusisko kehitti kuumeen keskiviikkoiltana. Kuumelääkkeillä kimuli sentään tokeni ja juhlat saatiin vietettyä: onneksi me olimme isännöintivuorossa. Ruokalistalla oli tänä vuonna alkumaljat, lihapullia ja limettikalaa sekä muheva itsenäisyyspäivän kakku kaikkine tykötarpeineen. Ruuan jälkeen isot lapset hätistettiin pihalle leikkimään, me aikuiset jutustelimme laiskasti ja pidimme seuraa sohvalla pötköttelevälle Pikkusiskolle.
Linnan juhlinnat jäivät vähän hämärän peittoon: kimulin kuume alkoi taas nousta ja pääni täytti äkillinen oivallus siitä, että Isoveljellä on edessään koulupäivä, joka vaatii asiaankuuluvia valmisteluja  -mm. pikkujoululahjan paketointia.
1113937.jpg
Isosiskon itsenäisyysikkuna

Luukku 7: Rääppiäiset.
Isoveli viettää koulussa pikkujouluja. Kimulit touhuilevat kotosalla, minä pohdiskelen laiskasti kaappien tai hyllyjen siivoiluja. Juhlien jälkeinen päivä - silloinkin kun juhlat ovat olleet promillevapaat - on jotenkin laiska, kankea ja tukkoinen. Kuin vanhasta tottumuksesta.
Päässälasketutin tänään Isoveljeä: montako päivää on vielä jouluun? Entä montako viikkoa?
En oikeastaan olisi halunnut kuulla vastausta.
Jokavuotinen mitäihmettämäannanlahjaksikaikille -hysteria on iskemäisillään. Milloin oikein opin pohtimaan sitä ajoissa?
1113944.jpg
Tervetuloa rääppiäisille!

Ja tietysti jokavuotinen pakollinen lempivitsini, se kuuluu itsestäänselvästi tähän kohtaan! Olin vähällä unohtaa.

Mikä on humanistin itsenäisyyspäivälaulu?
- Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen!

Tämän vitsin myötä terveiset kaikille humanisteille kautta blogistanian, haastan teidät kaikki laskemaan päiviä jouluun!