pitkällisen laiskuusjakson sisuunnuttamana olen yrittänyt jotenkin tujauttaa arkemme raiteilleen. Eilen pakottauduimme siivoamaan edes pintapuolisesti, tänään yritin vallata takaisin hellan henkeä. Ihanan kesäisen lämpöisinä päivinä ei ole paljoa ruuanlaitto innostanut - olen yrittänyt päästä helpolla ja halvalla - liki mahdoton yhtälö. Tänään sain aikaiseksi sentään kahden päivän sapuskat, luvassa siis lepoa ainakin huomiseksi. Aamupäivällä söimme "italialaista laatikkoa", kohtsiltään herkuttelemmme kasvissosekeitolla.

Lounaan kyytipojaksi onnistunut lisuke eli kotimais-italialaishenkinen juurespaistelmus 
lanttua, porkkanaa, palsternakkaa, sipuli ja valkosipulin kynsi.
Pilkoin kaiken pieneksi kuutioksi (tai sinnepäin), kuullotin wokissa. Mausteeksi revin muutaman basilikanlehden ja pizzamaustetta, laitoin pieneen uunivuokaan, pohjalle aivan aavistus vettä ja päälle muutama reilu kokkara Koskenlaskijaa. Koko hoito uuniin (200 astetta, 45 min) folion alle. Oli vasta herkkua! Pehmeää ja juustoista.
Alkuperäinen tarkoitus oli valmistaa kasviskerman tai jonkun muun kevyemmän nesteen kanssa, mutta koska niitä ei ollut, oli vain korkkaamaton paketti Koskenlaskijaa, oli käytettävä sitä. Maistui jopa kasvisvihamieliselle Isoveljelle...

Uloslähteminen on tällä hetkellä toivottoman hankalaa, varsinkin aamupäivisin. Lapsista aistii jonkinasteisen kyllästymisen vain omaan seuraan. Aina on "leikit kesken" ja aina ne leikit ovat kovaäänisiä ja päättyvät omituisiin kiistoihin. Jos heitä ei patista, vaan antaa leikkiaikaa, joku norkuu koko ajan kintussa ja valittaa ettei ole "mitään tekemistä". Jatkuvaa toistensa härnäämistä ja härsyttämistä, tavaroiden omimista ja natkutusta.
Varsin hankalaa uloslähtö on, jos me aikuiset emme heti aamusta ole tarkkoina, vaan lueskelemme, torkahtelemme tai muuten laiskottelemme. Kun sitten päästään ulos, leikit elävöityvät ja sisääntullessa on nälkä.
Sisäänkään ei viitsi /voi jäädä: varsinkin Pikkusisko kärsii suunnattomasti sisäpäivistä ja rytmin rikkoutumisesta. On siis kiistellenkin pakko pitää kiinni "normaalista" arjesta. Itsekään en ole oikein päässyt tähän kesärytmiin kiinni. Koko alkukuu oli täynnä toimintaa: oli leiriä, retkiä, kesäkerhoa, jatkuvaa sovittelemista tulemisten ja menemisten ja eväiden kanssa. Nyt pitäisi sitten osata löytää taas se tasaisen arjen rytmi, se vanha tuttu. Oma mieli kaipaa toimintaa ja seikkailuja, mieli tekisi sitä ja tätä ja vielä totakin ja totuus kuitenkin on, että ne suuret seikkailut syövät ihmistä paljon enemmän kuin pihapiirin seikkailut. Tekisi mieli mennä museoon jos toiseenkin, ikään kuin nimenomaan kesäaikaan olisi pakko ahmata kulttuuria ja kokemuksia. Miksei niitä juttuja muka voisi tehdä muulloinkin? (silloin ei koskaan ole aikaa, siksi)
Oikeasti kyllä on parempi tehdä vähän ja harkiten kuin ahmia ihan hirvittäviä määriä toimintaa. Ei sellaista kukaan jaksa.
Huomenna HerraHakkarainen lähtee Helsinkiin. Ehkä joku /kaikki lähtee /-vät mukaan. Perheparlamentti kokoontuu iltapäivällä päättämään asiasta. Helsinkiin on rantautunut HerraHakkaraisen opiskelukaveri perheineen ja he suovat audienssinsa myös meille. Edustuksemme on edelleen avoin.
Perjantaina ollaan lähdössä Vammalaan. Tänne ja tänne  Että se väsyneen ja kulahtaneen näköinen naishenkilö, jolla on kolme sekopäisen lailla kirmaavaa lastaa riepomassa jompaakumpaa kohdetta ympäri,olen sitten minä. Parasta vain, että suljet silmäsi ja säilytät illusiosi.
Aion etsiä Pieni talo preerialla -kirjoja. Jos saa kohtuuhinnalla. Niin.